Valloittajat

I Päiväkävely Zatterella






Hän ratsastaa kaupunkiin, hänen hevosensa harjakset vyöryvät auringossa, selässä on pyörteittäin tuulta ja pilviä, hän
ylittää sillan; nelikko ravaa yli portaiden,
kärryjen kolke käy kujia, raskaat akselit, pyörien metallivahvikkeet

he murtavat marmoria Scalzin rappujen reunoista kuin matkalaukkujen armeijat,
hän poimii tyttösiä laiturilta, hänen lippunsa on punainen ja keltainen,
veren ja auringon, hän keihästää Rialton silkit, laskee maahan veren ja pilviin auringon

hän ratsastaa katujen, kanavien kautta
hänen äänensä kaikuvat rappukäytävissä, merten maiden yli, Konstantinopoliin, Veronaan

tiet ovat leveät ja suorat, kovat ja joustavat, hänen alimpien kerrostensa ruhtinattaret,

hänen joukkonsa seuraavat, hevoset pronssia, rautaa,
raviin jähmettynyt ahne nelikko
he muistavat veren ja auringon

*

II Sansovinon Apollo-patsas San Marcon kellotornin juurella*




Ovi meneville ja ovi tuleville. Ovi näkeville, ovi voittaville. Kaiken ylle näkee täältä, nousee peilien ylle,

vetävät vettä ylös pilviin, mutaa kalosseittain, tulevat kaupunkiin kuin kahluualtaaseen, metalliset merten linnut

Nahkaa, huokosia, hengitystä huurukkoa solukkoa. Ei se ole ollut lihaa kummempi, tai toria, ei siellä ole kuin vaihdettu: taivas palttinasta, kultainen kupoli pääsylipusta, Adrianmeren kirjasto askeleesta, pimeät palatsien meret lentomatkasta.

Reliefin selkäpuolta. Kynnellä raaputettavaa viherrystä pronssin pinnalla,
arpavoittoja, hiljenneitä kellotorneja

marmorin ja kullan bingolottoja, valloittajien ovenkahvoja, takorautaisia varjoja, laguunin suolasoiden öisiä ääniä,

Apollo siirtokuntien oraakkeli, auringon vaunu, keskitien vartija, kaskaiden laulaja,

likainen portsari, korkean juottolan sisäänheittäjä, narikkakuppi kourassa, nöyrien hintalappujen askartelija.

- - - - - -
*Jacopo Sansovinon Apollo (osana Markuksentorin kellotornin loggettaa, 1537-45) kuvassa vasemmalla alhaalla, klikkaamalla kuvaa näkee suuremman version.

runotorstain caj westerberg: "muistot kaikuvat loputtomina kuin / vastakkaiset peilit / eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin /itsensä kuviin, // ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira", kirjasta uponnut venetsia (otava 1972); sama valokuvatorstaihin tällä kertaa.

niittykukkia

emi
pohjus run
saskarvainen kaikinpuolin l

hennompi
kuin edel
line
n

vart
alot epäselviä,
likavesissä vaaleanpunaiset t. melk. valkeat

-

__ooo_________o___o_ tertun suora lapakko_________ ________________sisältää kaunista

siniväriä

kaksineuvoisia tai yksineuvoisia

|||||||||||||||||||||||||||||
|||||||||||||||||||||||||
||||||||||||||||||||||||||||
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|||||||||||||||||||||||||||||

||||||||||||||||||||||||||||

-----
runotorstain asetelma. kiitokset a.j.melan kasviolle, 3.p. 1899.

hyvinhän sinä olet säilynyt, eli virginia clemmin tuli

En mä koskaan susta luopua vois
Daaliat mökkimme pihaan hankithan,
Gladiolus alle akkunan,
Annathan sypressin, liekkipuun,
Raskaasta maailmasta irtileikatun,
Alhaisista puheista nostetun
Liekki rakkauden meitä siellä valaisee -
Liekki rakkauden heikot keuhkoni vahvistaa
Ah rauhan hetkiä talossamme -
Nähdä niitä muut eivät saa!
Poissa maailman vilskeestä
Olemme kaksin, omassa rauhassamme
Emmekä autuaampia olla vois [1]

*

valvoo tulta pimeässä huoneessa, e a poen viikset sylissään, 12 kiloa musliinia, puuvillaa, hevosenjouhia e a poen viikset sisäreidellä tuhtia mustaa jouhta, hiiltä, rahisee kuin liekki oksankohdassa

haluatko ajatella hampaita haluatko ajatella hampaita e a poen viikset ylähuulessa haluatko ajatella ainoastaan terveitä hampaita, marmoria, jonka ympärillä vuoresta tulee suota, haluatko ajatella kevyitä hampaita viiksien lämpöä pakkasella e a poen viiksiä ylähuulessa

kun olet nukkuvinasi, hiillos pimeässä huoneessa, kissoja, leninkejä, korpinmustia hiusnaamioita, kun olet nukkuvinasi kolme kiloa untuvatäkkiä e a poen viikset korvanlehdellä e a poen korpinsiipiviiksiä hampaissa

------------------------
[1] vapaa käännös virginia clemm poen akrostikon-muotoisesta ystävänpäivärunosta miehelleen edgar allan poelle, 14.2.1846


runotorstain "tuli"

8

1. kahdeksan kolikkoa

. . . .

. . . .

hän valmistaa sinulle maljan,
palaa sormiensa auringossa
ahjon rakkuloissa / hän näkee sen pohjaan läpi viinin, metallin


2. kahdeksan maljaa v vv

v v

vv

horjahdat taaksepäin ! pehmeään tuoliin
pidot, täytyy ne kestää, ! burgundin herttuan kalpeat tavat .

v

3. yhdeksän . kolikkoa (ru . kous sopusoi.ntuisille)

anna ra.uha olennoille jotka syövät, juovat; ..
.anna rauha .lennoille jotka seuraavat reseptiä; .
anna rauha olennoille jotka huokaisevat sydämen ulos suustaan




4. rakastavaiset, kahdelle sydämelle

olethan jo päättänyt, olethan, olethan taipunut, olet
olet jo tahtonut, olet, olet, olet, tottelet, o

5. voima (ison arkanan kahdeksas kortti)

odotat toista. katsot [vakavana kuin koira]. silmät näet, näet sydämen, näet sen juuret
näet veteen tunkeutuvat miekat, potkurin sälöt,
odotat. näet valot taajat, näet tyhjän arkanan, näet lukematta

*

6. kuusi sauvaa :

|||_\|

ei sattumaa ole, että pysähdyt ennen hyviä kehiä, valon nähneitä neitseitä - jäät taas, ennenaikaisen nuotion valoon, kaivat rasvaista pakkaa se oli tässä vielä eilenkin

7. neljä kolikkoa

ei reikiä ole mulla taskussa - siitä viis mä välitän ! rikkaus maan ei konsanaan
voi näyttää mulle tietä unholaan mutta nöyrä sä ole kulta kuitenkin

jotta löydät onnen kultamaan . . . .



8. viisi maljaa

minä katoin pöydän, yhden seitsemästä, kaadoin maljat, kolme viidestä

-c. -c......

laskin viinit, kahteen yhdestä, odotin
viereisiin pöytiin saapui ystäviä, saapui takaa metsien, vuorten,
heittiöitä, tuhlaajapoikia, saapui vanhenneita, -c
kaadoin kolme viidestä, ja kaksi jäi kuitenkin, kaksi. w.


------
runotorstain kahdeksanviikkoinen haaste,
toteutettu kahdeksan satunnaisen tarot-kortin avulla

sytytyslanka ulkona ja sisällä on sama, olen kuullut huulipunan kirkuvan -

kuu, luudeksi,

koodeksi, kääröksi kuuroksi, kuudeksi-

luu se taivaalla tähtihiekan valoluu, kalloluu,

se ei ole pyöreä keltainen kuusto
vaan rusto himerä valoksi valoa
puolen taivaan kuuvaan valoa valoksi,

petaa kuuteeksi

tyynyn kuntuvaan, luunta kuuntupaan

olkuun se kuulemassa, ole

--------
runotorstain kuu

kenen lihaa syöt sen makaat, töpöä heilutat, olet juuri hellä kuin ennen murhaa, tämä maa on seepiaa, kuten muutkin maat - olento ei tiedä menevänsä sinne. tämä maa on tummaa mustaa, kuten kirveen askeleet; tata,tartar,tar, tanssii olento kenen lihaa syöt. kenen lihaa syöt, olento olenko se huutaa ja pilkuttaa maata, maa syö värin, koska se on tummaa mustaa. kenen lihaa syöt, se puhuu sinusta paljon ja pahaa, siellä missä puhuukin, mailla manailla, manailee alla.


- -- -
runotorstaissa kosto

allokaatiosonetti

aurinko kiertää näennäistä rataa.
juuret lämpimässä, taivaanpallo
kaikkipaitsi, aikatakaa
kääntyy sora, maakallo

alkavana pimeänä mataa
avaruus, kaarimalto
halkaistakaa,
koekello, eli allo-

kaatio: antamalla kauheesti
jaat, nostat, leikkaat,
tulet jaolle, sääriluulle

annat tuolle, ja tyynesti
kutistuvat orakkaat
auringolta kuulle


- - -
runotorstain tasan

people are many and their hands are all empty

here's to the land you've torn out the heart of

opin punaiselta pullolta, että pohjalle ei jätetä pisaraakaan jos aikoo vielä sukeltaa; vihreään en koske muutoin kuin lasin kautta, sormista tuhruisena - kirkkaan pullon läpi kuultaa avaruus, ylinen ja alinen, pysty heinä pohjan ja kaulan välillä. keltaiselta pullolta opin, että se mikä sen sisässä on ei olekaan valoa vaan iloista pigmenttiä, jolla voi hetkeksi maalata sisuksensa kuin luolan seinämät rikillä. ja se käryää, magnesiumnauha suolahapossa: oranssin pullon nesteellä voi viruttaa varpaiden kynsivallit, kävellä siniseen ja katsoa kaarta, kaltevaa kattoa sisältäpäin, opin siniseltä pullolta olla henki


-----

runotorstai: "Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja." Richard Fordin romaanista Itsenäisyyspäivä (Tammi 1996, suom. Sirkka Alanko)

aurinkokuntamme:
levynpuoli B:
ainoastaan tutkimusasemia! arktinen
kideäänirasia - aloitusuran kosketinsoittimet,

r y ö s t ö k a l a s t u s

- - -
kymmenen sanan runo runotorstaihin

'askitsa! 'akaa järven, vetten, 'akaa kivein kiehuvie- -
!

'anee sen 'aikalleen - tutin - mikä kiemyrä lie;

astuu, nojaa virtaan, 'aarnaan 'anhan puun,
pelokas pronssikäärme kietyy, 'apses sun

hymy ilee, ja 'aivaat käätyy.


- - -
runotorstain kuva täällä

tyynäinen hengits - alas vie
shokeeraava viisto vino
rappukäytäivä.

oskankohta huurteinen, viirto
sininen piirto, koska
astua täytyy - aina vie
alas tie, kai

ilmoitusluonnoltaan yks
ja sama, pakastuva, pakastuva
päiv' josain kuunelmissa.

kultaluusikka kuu

liekki pelkkää jää hyyväisyä

aaltoin tietyjen nukkuen, tuutien armain

i ponder the moon in a silver spoon

kehyrrä

s e a, another english ver s e a