Pakhet

Valloittajat

2010-03-26T07:04:00.000-07:00

I Päiväkävely Zatterella

Hän ratsastaa kaupunkiin, hänen hevosensa harjakset vyöryvät auringossa, selässä on pyörteittäin tuulta ja pilviä, hän
ylittää sillan; nelikko ravaa yli portaiden,
kärryjen kolke käy kujia, raskaat akselit, pyörien metallivahvikkeet

he murtavat marmoria Scalzin rappujen reunoista kuin matkalaukkujen armeijat,
hän poimii tyttösiä laiturilta, hänen lippunsa on punainen ja keltainen,
veren ja auringon, hän keihästää Rialton silkit, laskee maahan veren ja pilviin auringon

hän ratsastaa katujen, kanavien kautta
hänen äänensä kaikuvat rappukäytävissä, merten maiden yli, Konstantinopoliin, Veronaan

tiet ovat leveät ja suorat, kovat ja joustavat, hänen alimpien kerrostensa ruhtinattaret,

hänen joukkonsa seuraavat, hevoset pronssia, rautaa,
raviin jähmettynyt ahne nelikko
he muistavat veren ja auringon

II Sansovinon Apollo-patsas San Marcon kellotornin juurella*

Ovi meneville ja ovi tuleville. Ovi näkeville, ovi voittaville. Kaiken ylle näkee täältä, nousee peilien ylle,

vetävät vettä ylös pilviin, mutaa kalosseittain, tulevat kaupunkiin kuin kahluualtaaseen, metalliset merten linnut

Nahkaa, huokosia, hengitystä huurukkoa solukkoa. Ei se ole ollut lihaa kummempi, tai toria, ei siellä ole kuin vaihdettu: taivas palttinasta, kultainen kupoli pääsylipusta, Adrianmeren kirjasto askeleesta, pimeät palatsien meret lentomatkasta.

Reliefin selkäpuolta. Kynnellä raaputettavaa viherrystä pronssin pinnalla,
arpavoittoja, hiljenneitä kellotorneja

marmorin ja kullan bingolottoja, valloittajien ovenkahvoja, takorautaisia varjoja, laguunin suolasoiden öisiä ääniä,

Apollo siirtokuntien oraakkeli, auringon vaunu, keskitien vartija, kaskaiden laulaja,

likainen portsari, korkean juottolan sisäänheittäjä, narikkakuppi kourassa, nöyrien hintalappujen askartelija.

- - - - - -
*Jacopo Sansovinon Apollo (osana Markuksentorin kellotornin loggettaa, 1537-45) kuvassa vasemmalla alhaalla, klikkaamalla kuvaa näkee suuremman version.

runotorstain caj westerberg: "muistot kaikuvat loputtomina kuin / vastakkaiset peilit / eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin /itsensä kuviin, // ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira", kirjasta uponnut venetsia (otava 1972); sama valokuvatorstaihin tällä kertaa.

niittykukkia

2010-03-18T02:54:00.000-07:00

emi
pohjus run
saskarvainen kaikinpuolin l

hennompi
kuin edel
line
n

vart
alot epäselviä,
likavesissä vaaleanpunaiset t. melk. valkeat

__ooo_________o___o_ tertun suora lapakko_________ ________________sisältää kaunista

siniväriä

kaksineuvoisia tai yksineuvoisia

|||||||||||||||||||||||||||||
|||||||||||||||||||||||||
||||||||||||||||||||||||||||
|||||||||||||||||||||||||||||||||||||
|||||||||||||||||||||||||||||

||||||||||||||||||||||||||||

-----
runotorstain asetelma. kiitokset a.j.melan kasviolle, 3.p. 1899.

hyvinhän sinä olet säilynyt, eli virginia clemmin tuli

2010-03-11T05:14:00.000-08:00

En mä koskaan susta luopua vois
Daaliat mökkimme pihaan hankithan,
Gladiolus alle akkunan,
Annathan sypressin, liekkipuun,
Raskaasta maailmasta irtileikatun,
Alhaisista puheista nostetun
Liekki rakkauden meitä siellä valaisee -
Liekki rakkauden heikot keuhkoni vahvistaa
Ah rauhan hetkiä talossamme -
Nähdä niitä muut eivät saa!
Poissa maailman vilskeestä
Olemme kaksin, omassa rauhassamme
Emmekä autuaampia olla vois [1]

*

valvoo tulta pimeässä huoneessa, e a poen viikset sylissään, 12 kiloa musliinia, puuvillaa, hevosenjouhia e a poen viikset sisäreidellä tuhtia mustaa jouhta, hiiltä, rahisee kuin liekki oksankohdassa

haluatko ajatella hampaita haluatko ajatella hampaita e a poen viikset ylähuulessa haluatko ajatella ainoastaan terveitä hampaita, marmoria, jonka ympärillä vuoresta tulee suota, haluatko ajatella kevyitä hampaita viiksien lämpöä pakkasella e a poen viiksiä ylähuulessa

kun olet nukkuvinasi, hiillos pimeässä huoneessa, kissoja, leninkejä, korpinmustia hiusnaamioita, kun olet nukkuvinasi kolme kiloa untuvatäkkiä e a poen viikset korvanlehdellä e a poen korpinsiipiviiksiä hampaissa

------------------------
[1] vapaa käännös virginia clemm poen akrostikon-muotoisesta ystävänpäivärunosta miehelleen edgar allan poelle, 14.2.1846

runotorstain "tuli"

8

2010-02-04T05:44:00.000-08:00

1. kahdeksan kolikkoa

. . . .

hän valmistaa sinulle maljan,
palaa sormiensa auringossa
ahjon rakkuloissa / hän näkee sen pohjaan läpi viinin, metallin

2. kahdeksan maljaa v vv

v v

vv

horjahdat taaksepäin ! pehmeään tuoliin
pidot, täytyy ne kestää, ! burgundin herttuan kalpeat tavat .

3. yhdeksän . kolikkoa (ru . kous sopusoi.ntuisille)

anna ra.uha olennoille jotka syövät, juovat; ..
.anna rauha .lennoille jotka seuraavat reseptiä; .
anna rauha olennoille jotka huokaisevat sydämen ulos suustaan

4. rakastavaiset, kahdelle sydämelle

olethan jo päättänyt, olethan, olethan taipunut, olet
olet jo tahtonut, olet, olet, olet, tottelet, o

5. voima (ison arkanan kahdeksas kortti)

odotat toista. katsot [vakavana kuin koira]. silmät näet, näet sydämen, näet sen juuret
näet veteen tunkeutuvat miekat, potkurin sälöt,
odotat. näet valot taajat, näet tyhjän arkanan, näet lukematta

*

6. kuusi sauvaa :

|||_\|

ei sattumaa ole, että pysähdyt ennen hyviä kehiä, valon nähneitä neitseitä - jäät taas, ennenaikaisen nuotion valoon, kaivat rasvaista pakkaa se oli tässä vielä eilenkin

7. neljä kolikkoa

ei reikiä ole mulla taskussa - siitä viis mä välitän ! rikkaus maan ei konsanaan
voi näyttää mulle tietä unholaan mutta nöyrä sä ole kulta kuitenkin

jotta löydät onnen kultamaan . . . .

8. viisi maljaa

minä katoin pöydän, yhden seitsemästä, kaadoin maljat, kolme viidestä

-c. -c......

laskin viinit, kahteen yhdestä, odotin
viereisiin pöytiin saapui ystäviä, saapui takaa metsien, vuorten,
heittiöitä, tuhlaajapoikia, saapui vanhenneita, -c
kaadoin kolme viidestä, ja kaksi jäi kuitenkin, kaksi. w.

------
runotorstain kahdeksanviikkoinen haaste,
toteutettu kahdeksan satunnaisen tarot-kortin avulla

2010-01-19T09:34:00.000-08:00

sytytyslanka ulkona ja sisällä on sama, olen kuullut huulipunan kirkuvan -

2009-11-05T05:38:00.000-08:00

kuu, luudeksi,

koodeksi, kääröksi kuuroksi, kuudeksi-

luu se taivaalla tähtihiekan valoluu, kalloluu,

se ei ole pyöreä keltainen kuusto
vaan rusto himerä valoksi valoa
puolen taivaan kuuvaan valoa valoksi,

petaa kuuteeksi

tyynyn kuntuvaan, luunta kuuntupaan

olkuun se kuulemassa, ole

--------
runotorstain kuu

2009-10-05T00:46:00.000-07:00

kenen lihaa syöt sen makaat, töpöä heilutat, olet juuri hellä kuin ennen murhaa, tämä maa on seepiaa, kuten muutkin maat - olento ei tiedä menevänsä sinne. tämä maa on tummaa mustaa, kuten kirveen askeleet; tata,tartar,tar, tanssii olento kenen lihaa syöt. kenen lihaa syöt, olento olenko se huutaa ja pilkuttaa maata, maa syö värin, koska se on tummaa mustaa. kenen lihaa syöt, se puhuu sinusta paljon ja pahaa, siellä missä puhuukin, mailla manailla, manailee alla.


- -- -
runotorstaissa kosto

allokaatiosonetti

2009-09-24T01:09:00.000-07:00

aurinko kiertää näennäistä rataa.
juuret lämpimässä, taivaanpallo
kaikkipaitsi, aikatakaa
kääntyy sora, maakallo

alkavana pimeänä mataa
avaruus, kaarimalto
halkaistakaa,
koekello, eli allo-

kaatio: antamalla kauheesti
jaat, nostat, leikkaat,
tulet jaolle, sääriluulle

annat tuolle, ja tyynesti
kutistuvat orakkaat
auringolta kuulle

- - -
runotorstain tasan

2009-09-21T12:27:00.001-07:00

people are many and their hands are all empty

2009-09-20T12:04:00.001-07:00

here's to the land you've torn out the heart of

2009-09-17T00:57:00.000-07:00

opin punaiselta pullolta, että pohjalle ei jätetä pisaraakaan jos aikoo vielä sukeltaa; vihreään en koske muutoin kuin lasin kautta, sormista tuhruisena - kirkkaan pullon läpi kuultaa avaruus, ylinen ja alinen, pysty heinä pohjan ja kaulan välillä. keltaiselta pullolta opin, että se mikä sen sisässä on ei olekaan valoa vaan iloista pigmenttiä, jolla voi hetkeksi maalata sisuksensa kuin luolan seinämät rikillä. ja se käryää, magnesiumnauha suolahapossa: oranssin pullon nesteellä voi viruttaa varpaiden kynsivallit, kävellä siniseen ja katsoa kaarta, kaltevaa kattoa sisältäpäin, opin siniseltä pullolta olla henki

-----

runotorstai: "Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja." Richard Fordin romaanista Itsenäisyyspäivä (Tammi 1996, suom. Sirkka Alanko)

2009-09-10T00:55:00.000-07:00

aurinkokuntamme:
levynpuoli B:
ainoastaan tutkimusasemia! arktinen
kideäänirasia - aloitusuran kosketinsoittimet,

r y ö s t ö k a l a s t u s

- - -
kymmenen sanan runo runotorstaihin

2009-09-02T02:09:00.000-07:00

'askitsa! 'akaa järven, vetten, 'akaa kivein kiehuvie- -
!

'anee sen 'aikalleen - tutin - mikä kiemyrä lie;

astuu, nojaa virtaan, 'aarnaan 'anhan puun,
pelokas pronssikäärme kietyy, 'apses sun

hymy ilee, ja 'aivaat käätyy.

- - -
runotorstain kuva täällä

2009-09-02T02:05:00.000-07:00

tyynäinen hengits - alas vie
shokeeraava viisto vino
rappukäytäivä.

oskankohta huurteinen, viirto
sininen piirto, koska
astua täytyy - aina vie
alas tie, kai

ilmoitusluonnoltaan yks
ja sama, pakastuva, pakastuva
päiv' josain kuunelmissa.

2009-08-27T13:17:00.001-07:00

kultaluusikka kuu

2009-08-27T13:16:00.001-07:00

liekki pelkkää jää hyyväisyä

2009-08-27T13:13:00.000-07:00

aaltoin tietyjen nukkuen, tuutien armain

2009-08-14T02:48:00.000-07:00

i ponder the moon in a silver spoon

2009-08-10T02:35:00.001-07:00

kehyrrä

2009-07-31T15:31:00.000-07:00

s e a, another english ver s e a

2009-07-31T07:14:00.000-07:00

kauni-isiin

2009-07-31T02:56:00.000-07:00

puuhelutella

2009-07-30T03:49:00.000-07:00

metsätietä kapoista, luokse kullan luokse maan josta nousee tuoksu, oisinpa voimakkaampi, katkipoikki keskeltä aivan panisin sen portin joka tuulessa lerpattaa ja itkee, itkee ettei haka kiinni pysy, se saa työn ja se saa vaivan ja mä kultani saan, saan taivaan. ja taivas on sulonen ampumarata, jossa viuhuu luodit kultaiset ja työn teossa sankarit ja pietari portilta paennut on, ja portti se tuulessa lerpattaa ja valittaa ettei hakaa kukaan kiinni paa, karkaa karja taivaan, ampumaradan dimangiset maalitaulut kyljet kiiltäen - metsätietä kapoista juoksee viis peuroa ja niistä mun kultani lavein on.

2009-07-08T10:53:00.000-07:00

ehdottomasti, täysellisesti. puuttumatta, sans elysees. pienemmällä fontilla, sontikan puntilla. tölväät, tölläät. mitäs.

2009-07-07T11:22:00.001-07:00

daedaedaedaedaelus,aurinko ja sylttykupari.

otos, marie antoinette (Joan Haslip)

2009-06-26T04:14:00.000-07:00

kuin koru, tiivist

ettynä, nestekide, ampulli,

. . . . . . . . oi riiput, siinä, dekolteella R A K K A A N I . . . . . . . .

:
kunin
gas
+
on
I
leta
rggi
n e n

säämuistiinpanoja

2009-06-15T09:20:00.000-07:00

likaamatta paras, tavoittaa aivan kohta; jossain olla. sääabstraktio, liikkumaketju:

tapaa pilvet, tapaa, ai.

tuoksu kertoo mitä paistetaan. kiehuu koivu, lakana valkee lyö tuulta, potee välkettään ikkunan alla. sää on luomakunta, ravintoketju:

kelasta vedetään säteitä rihma kerrallaan. surunojaan puskee vettä ja se madaltaa taivaan.

tuuli huimaa puita. tuuli kusee oksia. tuuli räntii pohjoissuun, taa koivun suuremman, aisko laajemmalti, lehtiä.

kootaan satao: ei ole kylvetty, ei osata.

posket sanovat konsonantin, vilkkaasti, o mores; otmaatintaimi taipunut on, tuuli viikkasi hontelon, ja maistoi oman kuo lon.

keittiö

2009-03-29T03:57:00.000-07:00

hei, näytät ihmiseltä jolla on paljon, tykkäät olla nuotiolla, olla paljon vastatuuleen, savun alla. näytät ihmiseltä, jolla ei ole yhtään ystävää, näytät ystävältä ilman ihmistä, näytät kommentilta, joka tulee puskasta, näytät akronyymilta, joka on liian ylpeä poimiakseen pudonneet magneetit jääkaapin edestä. näytät siltä että hajoot ihan just, näytät kauhaltasi ja keitoltasi, näytät kovettuneelta rasvalta, joka sulaa kiehuvaan veteen piinkovasti. näytät veltolta, näytät kuin olisit näyttänyt jo vuosia. anteeksimutta tämä on jonkun sinulle sanottava, ja minä sanon koska kukaan muu ei sinulle tätä sanoisi. tutkistele, ota väärtti ja ruuna ja laava, lasikoja ei juamla äläte.

- -
runotorstaihin.

planeetta (pakhet V)

2009-01-22T03:53:00.000-08:00

mars, punainen planeetta, vierähtää virta kissan käpälästä. jupiter, jonka alla synnyin, törmää marsiin. sotajoukot kohtaavat.

panen sen käpäliin venuksen. se näkee vihreillä silmillään rakkauden hehkua ja ennustaa että vieläkin on liian myöhäistä, liian myöhäistä edelleen ja antaa venuksen uhkeansinisen saturnuksen leluksi. miten leikkiikään melankolia. huopuu parranliehu etusormen ympärillä.

kissalle riittää. se astuu kohti aurinkoa. se polttaa sinisen planeetan taittamalla vähän säteen silmän linssistä. siinä meni maasi.

2009-01-18T04:39:00.000-08:00

kolminkertainen freund. aja sinä tästä, minä menen vasemmalta - schnell, mein freund. koska meissä on valtaisa luola - sinne palaavat nousuvedet aina andeilta seitsemän meren kautta - ja luolassa hiljainen viileys, me katsomme toisiimme ohi. aber:

laguuni antaa saven. Und Sie, mein herr Freud, Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. mikä luolaa, sen nurinpäin naaraa valoon. panee koukun syvälle takaseinään ja vetäisee umpiauki, niin ettei näy varjoa verisuonten lomassa.

savi ei ole kliinistä. matka on, matka lähelle on skalpellin mittaa. mein freund, jokaisen valosilmät tippukivien pinnalla, jokaisen kourat savinilkoissa, jokainen luola logianasi meren rannalla, ja valoonkannetut luolaeläimet, katkat ja ne helmiäiset, ne tässä auringonvalossa kimaltavat, kuivuvat ja antavat esiin pimeän unisen tuoksun.

.....

Runotorstaissa tekstinäyte Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008):

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)

foarismeja

2009-01-18T04:36:00.000-08:00

- kysymyksesi on minun.

- taka-aika taivaassa.

- harmi vaan, että narskuu.

- kotia ei vie rantaan.

- armonhahmo käy sivummalle.

lämpö

2008-12-23T04:50:00.000-08:00

se mikä tähdistä tulee, satakoon takaisin. komeettojen pyrstöt, avaruuden näkymättömät pelit. maan valo- ja lämpösaasteet.

olemme katsoneet ikkunoiden syttyvän leditähtiin, olemme katsoneet punaisten valoletkujen rivoa sykettä vastapäisessä ikkunassa. olemme miettineet hehkulampun kiellettyä hukkalämpöä, suudelleet kylmässä lämpimiä ihoja.

olemme saaneet lumen.

pyytäkäämme mitä voimme vielä pyytää.

2008-12-17T02:23:00.000-08:00

näytän, tule, synnytään jossain muualla. saturnus huoneeseen seitsemän ja kylmä pluto ysiin. auringon (saturnalia!) aspekti on kuu (nymfi). taivaalla oli kylmä kun synnyit. kun synnyit, paleli planeetta huoneessa numero yksi. vitosessa olimme me. kun synnyit, marssi taivaalla tarkka jupiter. näytän tästä, miten kannatti syntyä: panna yksi käsi oppositioon toisen kanssa, näyttää tähdet niinkuin ne tanssivat sinä päivänä kun kannatti syntyä.

Pakhet IV

2008-12-15T04:48:00.000-08:00

täällä: kiisusilmä. kollit vapisevat tyhjyydessä. leikattujen munaskuiden penseä haju.
aikaa kevätkuuhun. kurkusta koittaa keltainen aurinko, vaaleanpunainen kuunnousu,
hikoilee täyteyttään talvikuu. oi näytä maailmalle keltasi nyt.

2008-12-11T08:50:00.000-08:00

kuule, sanoja. ei voi ei mitenkään voi olla väärässä yhtä aikaa, väärässä valuutassa ja vaihdossa, väärää rahaa väärässä kukkarossa. ei mitenkään voi olla sukka väärässä jalassa, ei jaksa edes olla sanoja väärässä sanassa.

tosi väärässä; tosi kuin meri sierra nevadan rannoilla ja piikkisimppu aleksanterinkadulla. sinä unohdut siihen mitä olit sanomassa ja seisot hiljaa sen ohi kuin aika seisoisi matkansa päähän eikä enää

muistaisi mitä olematta jäi

Runotorstain: "Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia." Emma Juslin, Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

suomalainen proosaetydi

2008-12-07T10:48:00.000-08:00

äitien vihaiset katseet tytärten vatsoilla & äitien vihaiset katseet tytärten rinnoilla
kuuluu sukupolviromaaniin: tyttäret tapaavat poikia nimeltä jani, joskus ja lyhyemmin jan, ja janilla on tyko sallisen mirrin nenä (verevä äiti) ja hiekanpuhaltamat vaaleat lyhyet hiukset. romaanin tunnelmaan sopii pieni lapsi, janin ja tyttären, jonka nimi voi olla elias tai neea, ella tai eero.

äitien vihaiset katseet särkevät perheitä. äidit piilottavat järjestyksiään janin ja tytärten kotitaloihin ja äitien kourat syöttävät pikku eliasneealle helmoista palasia somia

äidit sankoittavat metsät talojen ympärillä. niin sankoilta ei jumalaa näe

kuvasia 1

2008-12-06T02:51:00.000-08:00

kaksoistaivas luomien päällä.

iäkkyyden versottama kivi, ote.

maailma on arka sinun käsillesi.

kupera, kovera, kupari, kuhmare, huhmar.

maa, kivi, elementtisaos.

helvetissä isketään kivitulta.

rikki nousee housunpolviin.

6.12. eli isänmaallisia katkelmia (runotorstai)

2008-12-04T10:45:00.000-08:00

kuin kotimaa tämä pohjoinen, maa kallis isien

comme la maison pour le nord, le pays coûteux pour les pères

som hemma i norr, det land kostsamt för pappor

at home in the north, the country costly for fathers

zu Hause im Norden, das Land teuer für Väter

kotona pohjoisessa, maa kallis isien

Täällä on suorana seistä ja kaatua joka miehellä oikeus

Voici une position et à l'automne qui est le droit de l'homme

Här är en ståndpunkt och faller som är den mänskliga rättigheten

Here is a position and fall which is the human right

Hier ist eine Position und fallen das Menschenrecht

Tässä on kannan ja syksy Human Rights

sen puolesta elää ja kuolla on halumme korkein

pour elle de vivre et de mourir avec notre désir est le plus élevé

för henne att leva och dö med vår önskan är den högsta

for her to live and die with our desire is the highest

für sie zu leben und zu sterben mit unseren Wunsch ist die höchste

ne voivat elää ja kuolla on halumme on korkein

*isänmaallisten katkelmien käännöksistä kiitokset: google translate

2008-12-01T02:36:00.000-08:00

seittienvälisenä hetkenä hämähäkit kehrää:
missä, tähti, olet,

kuulen vain rimbauduksen takinvuorista,
salaavanha lämmittää kuin viini aina oisi uusi.

selvemmin. kirkkaammin. kovemmin. seittien lasittuminen on pitkä prosessi.

tähdenvalon tulo on pitkä prosessi.

- mutta se on toisella puolen (Pakhet III.5)

2008-11-30T02:46:00.000-08:00

naukau.

kolisetvat ohuet sankartähdet.

paraatiadventin hiljaiset enkelit tulevat, kenkä kerrallaan

tuhkimoita taivaasta, mannaa

kissojen köyryt selät talvimerten päällä, naukau.

vaahtojen sarjat alla kotilot kovat

kilpi taivaisiin ja taivasten olennot liukastuvat sen päältä

ilmoituksineen syvien kissojen selkien välistä heikkojen kynsien alle

sargassomeritähdet kallitsevat hämärissä, liikaa

sataa maahan aina

- voimaton kynsi taipuu yli sargassomeren (Pakhet III.4)

2008-11-29T07:49:00.000-08:00

siinä riittää sinä vähemmän sinä riittää enemmän kiittää kuin myrsky lainetta niittää, kynsi yksin.

ankeriaiden satamat. välkkyvät korentojen tontit. olet mangroven laita, fosforia kiiltävää. laitaan koneiden kylkiin laivojen pakenet taas, jumalatar,

unohdettu nimikin on vain nimi, nimi kartalla on magneettinen nimi, kolmio on jumalan toinen nimi, sellainen jota ei ole vielä muistettu, sargassomeri on nimi, nimi kovalla muovilla, kaartavaa palloa täysi, että vesi ei sittenkään kuuluisi sinne, kynnen taipuva pinta.

- tähtitarrojen jäljet taivaassa (Pakhet III.3)

2008-11-28T07:59:00.000-08:00

katselen olentoa vieraasta kulmasta tarranjäljissä lepää pölyä, karvaa ja askeleita, katselen olentoa vieraasta kulmasta sen leukaperät unohtuvat perspektiiviharhaan, sulavaan louskutukseen joulukuun taivasta, mykkään pitkään pimeään,

jäljissä räntää ysipitkäinen häntä ja valittaa koko komeuttaan kuin eleegisesti riisuttu taivas valittaisi muusain jälkiä, kahvikuppien renkaita tarranjäljissä, kun maukuisi taivas olento vieraassa kulmassa:

klEIoo. meeelpoo__MENE.
erraatto, terpsis;
khoore.
kallio pee,
ura, NiIAa.
polyhhymmniaEUTERppe.
thallalallaleia.

lasi (runotorstai)

2008-11-28T04:49:00.000-08:00

hiekka syttyy keuhkoissa. tultasyöksevän puhaltajan hengityksen
kuumat puristukset. huulilta nousee kiertyvä filigraani.
muotoutuu maitolasia pullo lämmintä maitoa huulilta. kirkas

huuto syttyy keuhkoissa. lasi viilenee auringossa.

- lumifontti (Pakhet III.2)

2008-11-25T10:00:00.000-08:00

tuh kaa tai vas maan, sa tamaan lun taa. olet utua vehkanemin, tulet tän ne käydäksesi, kuningatar, pak suin haavehin loi toin askelin. nuhka tassu vartijas tie dät tyttö tähde käs ettei käy käydäkses halpa ha ka heinilles. autuat loit turvekelit tassut viistot . . .. .... .. ...... ., ,, , 

miä saon siulle aivan hyvä kynsines!

- laihan kissan rakenne (Pakhet III.1)

2008-11-24T23:57:00.000-08:00

kissan optinen laatu, kuitu jumalasta. valokaapelikehrä, askel päin ja takaisin. nomadinen sisäeläjä, säie katseen harhassa, mene pois. tämä on oodi kissalle, jonka päkiä tipahtaa alas sohvalta ja jonka silmä nauhoittaa maailman kulmat ja valottomuuden.

Pakhet III

2008-11-24T09:29:00.000-08:00

- laihan kissan rakenne

- lumifontti

- tähtitarrojen jäljet taivaassa

- voimaton kynsi taipuu yli sargassomeren

- mutta se on toisella puolen

Pakhet II

2008-11-24T06:23:00.000-08:00

pakhet voi tänään laiskasti, se söi lyhtykaloilta lyhdyt ja lopetti keskustelun lyhyeen, painoi REC ja sanoi veralle: puhuisit sinä vuorostasi; vera puhui.

pakhet pitää veran nauhan tyynynsä alla. sen voi hakea ken uskaltaa. mutta koska vera saa puhua muuallakin, vera sanoo:

pelkää pakhetia. sen kuningasvesivartalo painuu ihollesi kuin rikkihappo. sen ph on syvästi hapan, aivan pahaa väriä. minä tein paperikokeita sen turkille, tassuille, keskelle päälakea. sen hampaat vaan ovat lempeät kuin huojuvat lapset, kaislakorit pitkän niilin reunoissa jotka täydeltään vinkuvat sijaisemoa

Pakhet I

2008-11-22T11:56:00.001-08:00

Yksinkertaisesti: nimeni on Vera. Suunnittelen runoelmaa Pakhetista, koska en pidä kissoista.

Kirjoitin: Yksinkertaisesti: nimeni on Mumia. Suunnittelen runoelmaa Pakhetista, koska pitää sanoa se, mikä sanottavissa on, olkoonkin sitten olennoista, joista ei pidä.

Mitä minuun tulee, minulla ei ole tekemistä kissojen kanssa. Bastet raapii. Pakhet puree. Luolakissat viettävät alaspäin kalkkikivirinteitä. Norjalaiset metsäkissat katsovat kukkapenkkien uumenista, daalioiden alta. Navettakissat vilahtavat tunkion ja seinän välissä.

Yksinkertaisesti: olen Vera, enkä aio olla läsnä runoelmassani Pakhetista. Sinä et sano miaun siihen.

aforsimeja

2008-11-21T02:32:00.000-08:00

. pitää olla peto luottaakseen kieleen .

. kiipeillä oblomovin parran juurissa .

. rantuinen naama on parempi kuin viisi uutta purkissa .

. sikisikö .

. olla tismalleen, sitä haluamme .

koivupuun

2008-11-20T06:59:00.000-08:00

s u u n n i l l e e n
k a i k e s t a
v o i j u o p u a / l u o
p u a . p a i t s i p u k s i p u u s t a
e t e l ä n s e i n ä l l ä j o k a t a i p u u
p o h j o i s e e n
j a t u o m e n n e s s ä ä n m e n e e
k u i n o r a s t a v a
k e v ä t k u r i s t a v a
l a s t u j o n k a p o i k a s y d ä m e e n
p i i r s i p u u k o i n

2008-11-20T04:36:00.000-08:00

ahhh, kaikk' nuo yssinäiset, kaikk' nuo uksinaiset : E.R. nokkii kirkkohääriisit. Pitää purkkinaamaa. Kenkä? [Yssinäiset, mistä.] Isä McK: kirjoittaa lukematonta saarnaa. Hittoilee sukkajaloin ei kenkään. Väliiks! uksinaiset: E.R. (elisabeth regina) kuoli nimi lapiossa. Kenkään tullut! Isä McK: likapyyhe kulkee haudalta. Kenkään pelastunut! Mihkä tää kuuluu: (Ahhh)

- me olemme lääkkeiden debatti. tajun polkimet tivolissa, vastakkainen tuntuma aikaan Isä McK-, tunnette, ponnettomalla tieteellä, tuntuu pidemmältä, E.R. aivan naamat ovipurkilla, tällaista lääkettä.

väliiks, kenkä, mistä mihkä. ahhh.

"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"

(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall; "Eleanor Rigby", The Beatles, suomeksi oikaissut Vera Mumia; "Ahhh", Vera M.)

2008-11-20T03:50:00.000-08:00

sisältäni kortin löin. sisältäni portin pyörrin. sisältäni lortin köytin. sisältäni mortin nyörin. sisältäni holkin pöydin. sisältäni porton vyötin. sisältäni rontin möin. sisältäni tonnin syötin. sisältäni hunnin työnsin. sisältäni nortin täysin. sisältäni vartin nöyrin. sisältäni sorsin hyöyn. sisältäni porin myönsin. sisältäni optrin löysin.

2008-11-17T10:30:00.000-08:00

ilma on täällä tänään siellä pimeällä pienellä lumi sanoo usko vaankeaan painu pohjaan kuin lumi joka koskettaa vettä ja katoaa täällä siellä ehkällä tiellä viellä sinnällä

aistit sanovat ettällä lumi tulee, sankka tulee sade ja sadalle kimolettrille vajaantuu katsoo mustaa maalta kadoksisillaan aivan miten on aihetta, vaan koska ylhäällä taivaissa on kyläm

maalämpö ihmisken kesten

2008-11-15T07:24:00.000-08:00

ennen aamua pitää vielä
solinaa vesi pitää
hävittää minkä teki

teki kaupungin suolaa ja mantelia
koreita ristinpuita laivoista
uponneista,

teki maanosan, talvikynteliä
sai sinut onohtamaan
milloin

tulee vuoro vesen, hettää
pellot suoksi

asetelma

2008-11-14T00:41:00.000-08:00

kaikki mitä on jäljellä, kookoksensiru keskellä lasien merta. pohjalla mehua,
mandariininkuoritarra pöytäliinalla,

ikuisiksi umpeutunut pistaasi näyttämättä vihreää

tasainen valo, koska kukaan ei syönyt melonia

mainoskynä lepää lomakkeella, edennyt kohtaan 3 (varallisuus, pääomatulot), piirtänyt lyhyen viivan kuin miinuksen

maasta taivaaseen idän ja lännen välillä asettuvat tummat puut, vaaleat talot ja kammottavat öiset valot jotka tänään palavat jo täyttä päivää; sanottiin kaupungin tulevan

se tuli kuin valo, sen sanottiin hohtavan ja se hohti kuin valo

se antoi harmaata himmeään pöytäliinaan, sammutti eilisen kynttilän
kaupungissa lukitsee oven perässään

2008-11-03T00:32:00.000-08:00

kantapäästä se alkaa kantaa, nilkoitta kulkea.

suoranaisesti en tiedä vielä onko se hereillä, jos se lohkeaa

eilen näin sen kolttosissa, pään täydeltä löi

ritareita, liitti kallioimarteen kasvioon, teippi loppui

ja se pyysi uutta liimanauhaa kuin voiveistä taivaasta

ja sille putosi sädekehä, putosi pieni sen barbien pään kokoinen

ja totesi: tätäkin pyhempi minä olen

on astuttava tie ensimmäinen kohti viittoja joita ei ole

kannoilla istua, lohkoa, lihoa, tulla aina vaan olemmaksi

2008-10-25T11:54:00.000-07:00

vedessä on uppoamista
tältä kohden, halcyonin sulka pistää ja manaa,
on jää suloisen pehmeää, anteeksi antaa
askeleen toisensa jälkeen

missä märät koskettavat tosiaan. missä sattuisi olemaan vahvempi, jää tänne koska jääden ei tule lähtöä,

ankarammat ovat keväät, rankaisevat
krysanteemit eikun hyasintit kuolleesta maasta,
koska maan on kuolla, veden uppoaminen

puunaisten

2008-10-23T04:03:00.001-07:00

puut olkoot naisia. sateisen päivän naisia puitteissaan, katsomassa läpi pisaroiden. kun ei ole tiaraa, ajattelee vesisäteen olevan kristalli
;
puuttuvasta tiarasta, linnun helähdyksen ajattelee olevan ääni siitä kun sovittaa tiaraa päähänsä ja kalauttaa sen metallia hieman solkeen. on kuin sateenväristen naisten luokse voisi päästä mutta matka edellyttää raskautumista, kohtuuttoman painavia kenkiä ja kantamusta. puut olkoot naisia,

koska naisten on metsä tai ainakin puurivi välillä maan ja aution. koivukujaa etsataan. pitkoa leipovat naiset, sukupuolitan tämän: puunaisten haarovat kädet hikoilevat tiheää ilmaa.

tämän päivän puutuvat ovat keveämpiä ja ne salpaavat ilman,
korjaavat sapenkeltaisen sadon ja miljoona kumartaa, lakoaa. puunaisten
tarvitsee olla kauempana.

ei koskaan sillä että yksikään heistä nimetty olisi

2008-10-22T06:34:00.000-07:00

velji, veljeni. sinä olet kun vedestä nousee talo keltainen
aaveet kanssa toukkien, levät kanssa merien

astukaa laivaan, purjeet viivana nostakaa. uusien
alusten kolmiot piirtävät horisonttien

kokoisia askeleita tältä mereltä pintaan toisen.
sinä kun nouset talosta suoraan alukseen
aja! aja sanaton karjasi. aikojen tuulis,
aikojen pää.

2008-10-20T11:23:00.000-07:00

And hereupon it was my mother dear
Did bring forth twins at once, both me and fear.

odota. sanon sen sinulle, hiljaa. tässä ja tämän kerran. näitä puhutaan seinien sisällä. turvaksi olemme, turvaksi tulemme. räikeä oranssi loiste pilvissä turvaksesi, puhdas valkea sementti turvaksesi, auto nelitassu turvaksesi. ase tulisylky, puhumaton enemmistö sinisessä valossa.

odota, odotapa. toinen ihminen, yksityinen kohtaaminen. elämän kaoottisuus, ritarit kulunein kengin, pakkasenhiomat punoittavat pahvilaatikkoposket, vahvanokka lokki ja pikkupaska varpunen, vieras mies vieras nainen, bhutanilainen. arat koulupojat yksityisissä harjoituksissaan. äkseeraus metsätiellä, jono tyhjiä patruunoita, sokeat päältäkiiltävät kortit, neulakoodit, peikkokoodit pin ja puk,

pahoittelen, odota vielä kun pahoittelen. sanon että me olemme mahdollisia.

suomalainen nuorallatanssi tai oodi vallanpitäjille

2008-10-17T06:38:00.000-07:00

miten päin sen sanottekin. köydensyöjät. te kohtuuttomat ilmaliidit, kaiken pitää olla aina teidän päitenne. miten päin sen sanottekin, ette sano mitään; porvarit, lintukoirat (ei meidän sesse mitään tee), ydinvoimat, takaperin sanotut sosiaaliturvatunnukset.

sanottekin sen niin, että asiaton oleskelu kielletty etkä pääse asiakkaaksi. leikkaatte rastaansiipiä, räkätin yhtä hyvin kuin mustankin sanotte miten merimetso kalan parhaiten nielee. sanon, että minua ette saa suuhunne sanottavaksi mitenkään päin. pudokkaita tulee kuin syksyn puista.

kiristäkää köyttä. nuoraa nostakaa. siivet leikatkaa, nuorallakävelijältä tanko pois koska omin askelin, omin varpain on astuttava. lintukoira alhaalla halogeenilamput kuumuussa.

teidän,
vera, aitoa tomua areenan pohjassa.

2008-10-17T06:02:00.000-07:00

enää tarvitsi katsoa sadoin kasvoin veteenpäin
mutta hyvä yleisö, hänen seinänsä ja hiljaa ailuvat vetensä,
hänen kalansa ja vesikasviensa ryppäät
valuivat sinä päivänä ulos sarvestaan kotilon kidasta
tipahtelivat hedelmät
sadoin kasvoin turkoosiin veteen, silmittömänä
pitsiverkkokalvona, jumalattoman roosana laskevan auringon
päänä. kirjeet auki taivaaseen.

kasvoton kuva

2008-10-09T01:16:00.000-07:00

Ystävä, lähentymisiä. Kylmä

on sumu ja ääretön tietää
aaveiden vaivat matkalla täältä
ei ole ilmansuuntia maailma pyöreäksi laukeaa.

Harmaat pyöreät ystävän kasvot,
kalpeat tomuiset kuten kaukaa vain ollaan,
matkalta vasta.

Sata pyörettä kylmää, relettä jäistä, suksea katkennutta

kun maailmat kupertuvat kovertuvat taivaat ja peilien pinnoilla
väikkyy veet, omakuvat vääristyneet,

kaulukset laidoilla posket keskempänä ja karmiinilla huulet valellut,
ystävä lähentymisiä
rypyä kättä kylmettyneet.

2008-10-08T10:38:00.000-07:00

purtta, aikomusta. kohti majaakkaa palaava, pingiviin pistetty hollille. se on kuiva ja se rahisee kun tuuli panee sille sulkaa toisen päälle. aina patagonia.

mikä turhaa voisi olla, mikä tärkeää. laaka kampela meela, lama sabaktani. kikari nousee auringosta tuuleen ja katsoo polttavalla silmällä. potiikka. jumalainen.

aurinko seisahtui ekvatorilla. sinä päivänä me tuulimme alta. hieka, sana. sen valo painoi suoran neulaan, neulasta seinään.

marooni

2008-10-06T03:06:00.000-07:00

käy maata. riisu sukat. mitä et tarvitse, sitä älä mukanasi kanna. pelko ei ole keveä ei ole hiiviskely.

käy maata. iske sitä, käy kovempaa, sano että kovertua maan on aika, näyttää peilikuvat peilikuvina. ei enää läpi tomun.

käy maata, tuo vuohi mukanasi. tuo pergamentti, tuo vahva kynä, mustetta mitä vain, tuo ja tee siitä kaunis, kirjoita. älä lauluja metsän, kuiskintaa kuusten. siitä ei ole kiinni puhe.

käy maata, silitä sahviaaninpalaa. tänään luetaan nahkaselkä iltasatu, käy maata.

hiustenleikkuu

2008-10-05T10:26:00.001-07:00

samasta mistä parturi haaveksii kohdasta josta lähtee käänne
karvainen peripetia, saada kiinni sinun haaveesi
samasta käänteestä, joka on kohta lähdössä ja taipumassa armaasi
painon alla. mistä haivenesta (lavuaarissa) on kiinni sinun
haaveesi kohdasta, tästä mistä hius halkaisee hiuksen
ja täiden hilsevät valtatiet (interstate) painavat
keveinä päin niskoja, korvia, otsaa

2008-10-03T04:38:00.000-07:00

patsuli tuoksuva yrtti vastakkaispehmeine munanmuotoisine lehtineen neliöisine kukkineen kasvaa metriseksi pölläyttää patsulin kummaa hajua luontojaan hierottaessa sen valjut kukat purppuralla pistetyt kasvavat niin taipeissa kuin kärjissäkin sato korjataan

tuskin erikoisemmiksi luullaan, tuoksua absintin, ruusuheinän, koiruohon, sinä heikko ruusu, munan varsista tehty,

kahdesti tai kolmasti vuodessa lehdet kuivataan ja paalitetaan ja viedään tislattaviksi parhain öljy tislataan plantaasien lähistöllä kun se on lehdistä saatu se mikä viedään tislattavaksi eurooppaan usein vahingoittuu ja laimenee 80% ja ei ole hääppöistä laatua sitä käytetään tökeröissä hajusteissa ja 'valkea ruusu' ja 'orientaali' palasaippuoissa vaikka joidenkin mielestä tuoksu on vastenmielinen

muistan kyllä sanoit että se kaikki laitetaan talteen, lehti vasten lehteä, maton reuna vasten toista käännetään. hyvää ei tule tapahtumaan, jos nyt ei mitään pahaakaan. kaikilla oli norsunluunsa ja posliinikukka hyvätapainen.

sitä käytetään laajalti niin aasiassa kuin intiassakin pussukoihin laitetaan puuterisia lehtiä ja ennenkuin patsuli tuli yleiseen käyttöön euroopassa saatettiin aidot intialaiset kankaat ja intianmuste erottaa sen tuoksusta joka paranee vanhetessaan epätavallista kyllä siksi parfymeristit suosivat vanhempaa öljyä joka jättää pysyvämmän jäljen muihin tuoksuihin patsuliöljy on paksua

näistä matoista tulee aina parhainta laatua kun näppärät pienet sormet ne kutovat. lujia ja kauniita, ja kun niissä lyövät sydämet elävät tarinat joka sykäyksellään tuhlaavat kallista sanaa sormenpäistään, valmistavat kuvansa sinun astella eedenpuu

väri on rusehtavankeltainen joka vivahtaa vihreään se sisältää caeruleinia sävähdyttävän sinistä ainesta, jota löytyy matricariasta, koiruohosta ja muista öljyistä käyttö lääkkeenä sanotaan että patsuli aiheuttaa toisinaan ruokahalun menetyksen univaikeuksia ja hermokohtauksia kiinalaiset japanilaiset ja arabialaiset uskovat että sillä on ennalta ehkäiseviä vaikutuksia muita lajeja

koipallot, laventelisuihkut takaa kaappivuosien joina takki lepäsi ripustimella ja haisi karvan verran minkkiä, kultamajavaa. sanohan kärsivätkö kumipuut, sanohan kenen luoja oli se joka itki toisina hetkinä, valitti silmät vihreänä koiruohoa

ja väärennöksiä jaavan patsuli jota intialaiset kasvattavat puutarhoissaan kotikäyttöön heikkolaatuinen assamin öljy on microtoena cymosasta setri ja cubebpippuriöljyt ovat tavallisia väärennöksiä

varmistathan että meidän kalentereissamme on tämä päivä minä kuulin leopoldin kopisevat askeleet, tiedän mennään kohti etelää ranskaan, siellä on meidän linnamme jossa sinua seinät kehystävät antavat vihreille puheille oikean tunnun magnoliat pionit palleroiset

2008-10-02T04:00:00.000-07:00

.kiltti.

mikä säikky, särkisilmä muikkupuoli, takki kuin ruisjauhoa paahtunutta. menee kahtia.
(universumin kaasut. kalojen kyljet. turmele kylmä hopea, iljettävä vedenalinen elämä)

nukahtaa eikä voi unta nähdä koska ruokojen juurakoissa musta muta kihii elikoita, salaperäisiä sanattomia: ei kiitos, ei anteeksi, ei olehyvä niitä lohduta eikä niittaa. ne rakastavat korvaa, korvalehteä ja käytävää ja veden alla korvaan syntyy sanoja, jotka pitäisi jättää sinne.
(mikä altista on, taivutettakoon, mikä suostuvaista on, raaputettakoon. helvetti on kovettuman silmässä)

koru säikyn solisluulla, kylmyys alkusumusta löydetty, kylmyys käsissä ja kynsien alla mustaa. pese. ne. nyt. palellutit. ihan. kuin. pojat.
(itki se, mutta niinhän tekevät ne, jotka eivät parastaan ymmärrä)

sen pelko tekee teille, käsky, komento, luja raja, väärä turva, kuvitelma, latteus, mikä mudasta mutaa tekee. toivotan raivoa, kirkasta kylmää hapanta.

.

runotorstain "kiltti".

2008-10-01T11:56:00.000-07:00

varsinkin välitysten elektro
kordiaali, akordi. salamantere
kai hyökkää laatan alta toista
nostaa, hymni, hymen.

tule ikuinen sano herhiläinen
lakkaa tuuleksi asumaan
katoksi, toksinen akordiaali.

2008-09-29T03:43:00.000-07:00

mitä sitten? että valut ranteita.
totta, saisi olla totta, mitä sitten?
että huomenna ei tapahdu
mitä tänään piti; että kaadut
jalkoja, juoksujalkoja.

2008-09-28T03:51:00.000-07:00

näiden metsien jännitteiset välit, kielet ja neulaiset äänivallit. tuuli soittaa ja kalvot ovat valmiit
kuprulla, selät köyryssä odottavat iskua kuin liiaksi nöyryytetyt,

salamaa, puukkoa, ilmiantoa kätköille. täällä on aarre: siellä se kääpii, hengittää pillillä miljoonalla,
puhuu puolukoille saarnaa koskemattomuutta, kosteutta, askeletonta painoa

tulevat sateet ja unet, jotkut hirvien polut, sopulien kulmakunnat, muurahaisten ikuisuus, joka rakentuu sisään- ja ulospäin. tulevat suot ja kuivuvat, salaojat ja puihin punaiset täplät
välille hyödyn ja reservaatin. birgitta puolukan henki, syksy piiskuttaa eikä saa valmista.

dial logi

2008-09-27T04:36:00.000-07:00

sankaritar: tikkuinen puu.

sankari: puhdas haava.

sankaritar: et kai vaihda

sankari: kavahdan, saan puuntikun, elämän elämättömän.

sankaritar: sotkeudun,

sankaritar: tähän,

sankaritar: etkä avoin ovi tuo ilmaa hengittää, haava ei ole puhdas vaan suin päin suudeltu, minä rakastettu raukka, minä tuhoenkeli, minä bassoääni. vaihda.

sankari: minä soitan, odota hetki; sitten tulevat enkeleiden vermeet, ripustavat sinut narusta parista patjaan, tulevat sanansaattajat, tulee morfeus tulee veli kuoleman, tulee saartaa sinut, minä soitan koska ilma on vielä raikas, sanot sen toiste, toisesta ikkunasta, sen päivyt.

2008-09-26T07:11:00.000-07:00

koinvalon tapaan: vetyy. sulkasaarissa banjobaarissa, okamieli mustana,
oman kullan kusetettava,

korko kasvaa naisen juurta, kolahtaa, lamaantuu. meidän yö kahdeksi vaihtuu

lepinkäinen nasahtaa aamuun. kelmeitä ovat valot, paperitalot

hapuvat kasteeseen nurkista kylminä

2008-09-25T04:06:00.000-07:00

"Painavinta mitä tiedän on salaisuus
joka jäi kertomatta..."
(Joona Kivirinta, "Paluu",
Kymmenen vuoden päästä annamme lapsille nimet, 2008)

saketti, hattu, päänuppi, rakkaus, vaino.
viha, toisto, puisto, hanhikki,
tänään minä menen rohkeasti. käyn portaita.
on elämä jos toinenkin siellä, missä
punastuvat vaahterapuut,
mitä linnut eivät siedä, mikä kaivaa tähdet kuopistaan.

kulmakunta uus, muutto ja autokuorman puut,
melamiini (kirsikanvärinen), lastulevy viilulla (pähkinäpuu),
rasterin elävä jälki neliöinen.
pihan vihainen koivu. latva poissa tuulesta.
nämä auringot panevat seinille ikkunoiden neliöt.

kun se huominen jää aina puhumatta päivään seuraavaan,
jää meille tämä rutistuva aurinko,
lehteilevä viilu, naarmiintuva astiasto,
jää meille tulehtunut kynsivalli,
aina märästä keittiöpyyhkeestä,
jää meille käsi joka taivaankantta ravistaa, ja planeetta kerrallaan
tulisena omenana putoaa.

2008-09-24T01:55:00.000-07:00

se laul aa. laulakoon vielä. helvetti, laulakoon!
mutta laul aa. vielä,
miksipä ei. jostain vaiti, jostain kulmasta (tuosta väliltä teon ja epämääräisyyden)
sen täytyy! täytyy sen, helvetin paskanokka, lau lakoon.
minä kemianteollisuutta laulan, laulan mahtavaa konetta siinnossa sinisen taivaan, laulan oksaa joka lehteä pitelee vielä, laulan maitorekkaa joka kylkeä kääntää, yläkerran likaista ikkunaa laulan, laulan kuin eilistä päivää laulaisin, kosmosta, konetta, genomia
la ula a saan. lapsella vain voi silmät. laulakoon vielä, helvetti soikoon,
pakotetaan ja metalli tulee muodoksi, kuiva ääni lauluksi (kulmasta väliltä teonsanan ja apean toiminnan)
sanottakoon että laulaa se helvettikin

2008-09-23T09:39:00.000-07:00

tämä viesti on sinulle: poimi päivä, laske päivä.
päivät ovat hirviöitä. uinu helmassa päivän,
laske palavat minuutit kuin lampaat.
älä pelkää niitä, ne voittivat jo.

supastian

2008-09-22T03:55:00.000-07:00

aamun jalka on kissa kävely vaimea huoneesta toiseen, tupsaus matolta seuraavalle; tulee vuorollaan. ruutuhyppyjä galapagossaarten ohi biskajanlahden tyyneen suureen mereen jossa suolaantuu aamun raja, päivän kalpeus viriää. kotimme on suuri ja kaipauksemme aina tykö.

välissä kaartuu levy. tusahtaa kuin pehmeä aamukissapeto siellä viileys missä täky. älä puhu minulle enää minä rakastan luolastoani kuinka se riippuu pimeässä aamuvaon varassa kuinka sen lanka valaisee aurinkoa

2008-09-22T02:58:00.000-07:00

varmasti puu
hailuva lehti. tulta
mielesi olla sieti,
tulehtuu
käy mäkärä myöten
ihon laskuja,

saattaa napata. mahdollisuutta olla oikeassa ja väärässä ei ole

vaan sinä rypistyt siinä missä alkavat väitteet missä pitää paaluttaa

laituri saviseen syvyyteen, siinä typistyt,
kädet alkavat enemmänkin laulaa, kuin kädet kuin alkaisivat,
ja laulu käsiltä on hapuilevaa,
varmasti puu puhallin lehti puhallin
sää menee sekavaksi mitä et ennusta sitä et tiedä

2008-09-21T09:07:00.000-07:00

kauempaa kauempaa. minä lyön sinut illaksi.
suuta viesti tuo, sampien paskaa vesi täynnä, lopettakaa viljelmät,
ne ovat paha, paha, paha sinä ihminen,
liaksi sinun käsiisi. joulukuun illaksi minä sinut ylistän, siksi illaksi, jolloin
rattaat irtoilevat maasta ja pilvet yllä alppien savuttavat kyrie eleison
juuri vailla pimeää

kauempaa. moottorit saapuvat, urahtavat kerran kissaa,
monta kertaa viikonlopussa kantavat isot kumitassut,
bensaleijonat, kerosiinileopardit,
hameita maanosien välillä
nousee kyydistä, hulmahtaa ketterästi, hymyilee kuin etäisyyden nähnyt

sen etäisyyden, jossa jäätä ei mainita ja korkeutta arkaillaan

tarmoa ei voi kyllin väheksyä, vauhtia ja tarmoa jotka lennättävät keihäät
yli maalin, yli suorakaiteen muotoisen pihan, taivaan kautta repimään

kauempaan.

kauempaa minä

kauempaa ei voi hakea kuin minä olen hakenut

kauempaa ei voi ilmastoja

kauempaa ei nyt voi hakea kuin että näin syntyy säkeittäin valhetta, ruumien pölyä akanoittain nailonnarua juopaa köyttä, sanottakoon magnetismia kauempaa. että paikkojen välille syntyy merireittejä syntyy ilmasiltoja joissa makaa sydänten piuhoja, että sille välille jäi virttynyttä napanuoraa

armon maa,

2008-09-20T08:47:00.000-07:00

{[(The Mississippi delta
{[Was shining like a national guitar

I am following the river
- - - - - - lupiini, susi, sulaa vettä, rakasta virtaa kehdossa sodan,
sutten pauhu käy moottoreiden, aaveiden, valkeiden neekereiden

I'm going to Graceland, Graceland
In Memphis, Tennessee
I'm going to Graceland
Poorboys and pilgrims with families
And we are going to Graceland

[He is the child of]

But I've reason to believe
We both will be received in Graceland


oisinko tietää fiksumpaa jotta ei menisi enää alas portaita, deltalle alas, As if I didn't know that
As if I didn't know my own bed
As if I'd never noticed
The way she brushed her hair from her forehead, jossain valkea otsa
kuin kitaran kielevä kaula, tietää se mitä
liikkuu alla missiisssiiissssiippirattaan

/ - - C#m - - - /

And she said losing love

jollei teillä rakkautta ole


Is like a window in your heart

jos ei armoa teillä ole


Everybody sees you're blown apart

jos on paikka jossa toivo ei kanna


Everybody sees the wind blow

on paikka jossa loistava hammas syö tervaista puuta





{Refrain} {reframe}

And my traveling companions
Are ghosts and empty sockets
I'm looking at ghosts and empties

But I've reason to believe
We all will be received in Graceland


minussa on kersanttien lippuja, vaskisoitinten
töryä, marssin poljento ja etäinen pöly, maa on scar
lettia kirjainta ja se huutaa ja ei meillä ole armona
ikaa on vain nämä askeleet, jotka huutaa dovejones,, ,, ,, ,,

New York City

Who calls herself the human trampoline
And sometimes when I'm falling, flying
Or tumbling in turmoil I say

siunatulle tilalle minä suon musiikin,
varas!She means we're bouncing into Gr
aceland, cLARK gABLE AND the rest 


Is like a window in your heart (näet siellä monta miljoonaa)

For reasons I cannot explain (SILMÄS MUA KATSOI NIIN)

And I may be obliged to defend
Every love, every ending

(there's a turtle in your dove)

{[()]}

2008-09-20T04:39:00.000-07:00

kuoriapa hedelmää, veitsellä terävällä. tehdäpä nahkaan haava,

ottaapa peukalon ja terän väliin pala kuorta, veitsipä liukua alla nahkan

henkipä vetten päällä

paljastuapa liha verevä, raikas, valuapa neste pitkin sormia, paljastuminen edetä.

katketapa kuori välillä, pudota pöydälle, jättää puuhun pisara hedelmän vuotoa,

paljastaa hiljalleen elliptinen täyteys, erottaa iho aineksesta, leikatapa viipale

pilstoapa oikein harmonisesti, panna palat lautaselle

suuhunpa yksi kerrallaan, liha vasten lihaa, noruva vasten noruvaa

havaintoja

2008-09-20T03:39:00.000-07:00

luhtakartusiaani, kapusiinisieppo, kerttuskarmeliitta, benediktiinitiainen, pajudominikaani.

syvällä puussa kaivanne oksaston ilmaluolat ja puhkova ääni, pp-p-ppaa-appaap-tse-eee-nno ei asu enää täällä!

kultavirkku, keltaserkku, tikli matala, birgittarinta verta valuva, robin.

alhaalla latvassa kerkkää vanhaa, muuttaneet kesät tyynni verta valuva bakkus.

munnipyrstö, cembalopeippo ja kielikurppa
elegiseen valitukseen, papageno ei enää asu täällä, helvetin harmaita lintuja ruokojen koloissa pitämässä kirahtelua, pörprötseennnä ei enää asu täällä.

sylvia kiitos, sanoit aivan kaiken sypressit ain talvellakin

helppo [andrew marvellin palasia]

2008-09-19T00:50:00.001-07:00

tosi kaua sit' aleppos, tiet sen joo,
siä oli naine. silmät ko mongooldian ilta ja tukka
pikitaivasta nuoli. siin se makas ku horisontti
välissä auringon ja maan, makas ja sit minä
otin kuin en muuta voinukkaa. maailman aikaa nääs
ei meil' suotu, aamul jo laiva läks'

[sata vuotta sun silmiäs ylistäisin,ja otsaas silmäni hivelis, vuotta kakssataa molemmille rinnoille ihastelua soisin ja varmaan kolkyttuhatta loppuperille ja aikakauden kokonaisen syömmelles - sinä, neito, sen ansaitset, enkä hintaan pienempään rakastaiskaan]

nätisti niinku ruumis vaan makaa, jalat päässä toisessa
ja naisen tukka siel toisessa. ja välissä siinä kun
makas ja minä vaan päälle makasin ja hups, ja
ruumiista sen erotti vaan lämpö ja hengitys ja
en muuta voinukkaa, pisaran verta vuodattaa ja
aamul jo laiva läks', oli olo heleppo

[eikä kauneuttas enää ole, ei marmoriholvissas kaiu lauluni kumu; siellä mato sun vaivoin vaalittua immenkalvoas koittelee ja neitseenkunnias on tomua silkkaa, tuhkaksi himoni pilkkaa. on haudan rauha hieno perin vaan sielläkö muka syleilisin.]

****

(julkaisen saman tekstin uudelleen, blogger ei suostu tallentamaan korjausta; eli runotorstai uusiksi)

2008-09-19T00:50:00.000-07:00

ikääntymistä pelätä se on kuin suoturvetta sinä olet hapan, happamampi kuin eilen; suovainaja säilyy ikääntymistä pelätä kuin saharan hiekkaa pelkäisi sinä murtuva muumio kuuma ja kuiva yössä kylmässäkö sinä rapiset, hiirten ritinä kryptassa on vain rauhaa. vaikka viisituhatta lahoamista, kuinka ei voi olla enempää kuin tämä jäänne varhaisesta elämästä | miltä silloin haisivat kuuset, hiljaiset pilvet, miltä linnut, hirvenpaskat suon reunoilla, miltä helmet miltä vaski miltä voidepurkit, ikääntymistä pelätä, sille on messu joka tasoittaa ja upottaa kätten suonia sisäänpäin ja niitä ei näy. ikääntymistä pelätä, virtaako sinussa enää veri, elämännesteet, räjähdätkö. mistä sinut löydetään, ikääntymistä pelätä, alta jumalan kuusen, alta juurakon, ikääntymistä pelätä, uida suota syvään | mikä aurinko siihen nousee, mättäiden ja pitkospuiden ylle, vainajien aurinko, yhtä kirkas kuin äiti maa, ikääntymistä pelätä, kiiiirkas kuin suo, se on suovettä pehmeää, jos pelkäät ja jos ikääntymistä pelkäät, ikääntyä ikä toinenkin happovesissä, mudan mikrobeissa, löytymättä vaikka viisituhatta

2008-09-17T02:45:00.000-07:00

kahruja, ussia. metäs täyn ahrmaita. armeijoita.
sotakäy jalan sorean tahtiin, nilkka vasten ratasta, rautapaita vasten puusuksia.

iihriä. mätnyjä. nuotiolla taikoja, miten veitsi puusta
tekee muijan muodokkaan, seiriä, pakatuolia, tissit

ispinä vastustaa pimeää aina varmasti ja melu hiljaisuutta, hiilidioksidi puhtautta
miesjoukot rauhaa. ellonia, kahruja, ussia, puolalaisten hevosia
panssarivaunuja,
täällä me kaikki olemme lapsia, itkemme, housuun pissaamme, näemme unia pahasta jota emme valveilla kuvittele, olemme erossa, säikymme, teemme tekoja ilman seurauksia, sotakäy, se meille käy, kahruja, ussia, uroselämiä.

,;,

2008-09-16T05:06:00.000-07:00

s a n t a k ä ä r m e , p i h a h i e d a n m y r k k y p y r s t ö . k i e r o u d u p u u ,
anna meil l e s a d e , o m e n a t , k u l tainen,
s a n t e l i p u u n t u o k s u j a viima valkea . t u o m e i lle m a a i l m a tähän.

santak ä ä r m e , a i n a p a r e m pi on happoa e t y l e e n i , h e n g i t ä
j a t u l e p e h m e ä k si a i va n e t t ä p ä ä s e t a l a s m a a h a n , pä ä set

kä t e e n , h u u l i i n , hampaisiin,

pääs e t m y y t t i i n k ä ä r m e i s t ä j a o m en ist a , jotka syksyllä laulavat
ih m i s e n i k u i s t a k u o l e m a a , p a r a tiisin läht e m i s t ä , y k s i näistä
e x o d u s t a , l a i n t a u l u j a , l a i n ta u luja, l aintau l u j a , la in ta ul uja, lainlauluja

sarviakordi

2008-09-15T05:47:00.000-07:00

hirmuinen fermaatti! se tulee taisteluun, ruseva flamma <3
taistelematta. se taltuttaa jään. jäätä ei tule. <3

kolmisorkka. eskaloituvat askelet, dekadentin mielen <3
PANOrama, viideodroomi kuin sadesaurus, monitaurus, <3

hammasviivaa soitto kaikujen, eläinten kulku suusta suuhun <3
tapahtuu kuin hengitys ahtaissa keuhkoissa, puristuksina <3

aivan viivojen juureen. se lähtee ikenestä. henki <3
asuu nenässä, ja soi pukki, se taltuttaa jään <3

ja soittaa lujempaa kuin timantti, ei liittoja merkitse
ei rauhaa, asettaa sarveisen, kiillon päälle luun <3

2008-09-15T04:20:00.000-07:00

oikeita oireita on vaikea saada; vapisemalla ja makaamalla maassa koettaa leiviskäänsä hoitaa. silloin tulevat turmelukset, valkeat ja vähäpätöiset ensin, sitten kasvavat pyhimyksen kokoisiksi ja huup nousevat pilviin pää edellä ja jalkapohjin näkyvin

se on kuin ne kävelisivät pään päällä ja hehkuisivat jumalaista valoa, käännellen, pariloissa, itseään, teilipyörissä, esittelisivät, stigmojaan, itkisivät, verta, rutto, ihossaan

ja uskoisivat lujasti että valo hengiltä pistää, säteet ovat keihäitä ja kehiä, kilahtavat rintapanssaria vasten ja rusahtavat rintalastan lävitse sydämeen polskauttavat erinomaisen rauhan, neljän huoneen täyden

ja veljien veri maasta huutaa päästä, laske, aivasta, kohota, ilta, on, aivan, tyven, nosta

2008-09-14T12:42:00.000-07:00

vanhene tänään päivä
mene tänään, hengitä
jätä mikä sinulla on,
jätä, seuraa, riisu
sandaalit, puhdista
hiekka varpaiden
välistä, tuule erämaa
huomenna, lakkaa
selaamasta lehtiä, ne
tietävät vain miten
uutinen kuluu, miten
messutaan tyhjille
seinille, kirjoita, ala
laittaa terä toiseen
kulmaan kohti
paperin pehmeää
keskustaa, sano vielä
päivä meni, tuli meiksi

2008-09-13T01:46:00.000-07:00

kumuloituvat unet kantavat maata. ne tekevät yhä helpommaksi ajatella yhdessä, yhtä tajunnanaskelta; vesihevosia nähdä, lintusiipiä tuntea, verhonhapsua, apostolinkukkaa haistaa pimeässä. ne varmistavat väylät kaupunkien alle, ritilät joihin takertuvat hukkuneet rotat ja vessasta vedetyt käärmeet, ne kiehuttavat laitoksia, joissa vesi puhdistuu ja palaa kalojen asua, palaa joutsenten syödä. minkä joutsen syö, on puhdas. tämä palatkoon uneksi unien joukkoon.

on milk, today

2008-09-12T04:06:00.000-07:00

No milk today, it wasn't always so
The company was gay, we'd turn night into day

maito perhosia maito

But all that's left is a place dark and lonely
A terraced house in a mean street back of town
Becomes a shrine when I think of you only
Just two up two down

sikalainen akseli, perillaarimies, kvanttorinkaivaja,

No milk today, it wasn't always so
The company was gay, we'd turn night into day
As music played the faster did we dance
We felt it both at once, the start of our romance

kirkas lasimaito perhosia, minä ikkunan näin ja valon, tuhatmonta

How could they know just what this message means
The end of my hopes, the end of all my dreams
How could they know a palace there had been
Behind the door where my love reigned as queen

kuunteletteko ikinä radiota, rouva rakas, näettekö lehtien putoilevan merseyhin

No milk today, my love has gone away
The bottle stands forlorn, a symbol of the dawn

ne ovat meidän sävelemme ja sanamme, lehdet meidän sydämemme leveässä virrassa, lihavien proomujen keuloissa, joille emme mitään voi

But all that's left is a place dark and lonely
A terraced house in a mean street back of town
Becomes a shrine when I think of you only
Just two up two down

sovelias lasillinen tässä ääressä ja kissanviikset sitä melua ja joki haaroo, joki korvia pesee äänellä laivan, kehräämön

No milk today, my love has gone away
The bottle stands forlorn, a symbol of the dawn
No milk today, it seems a common sight
But people passing by don't know the reason why

joki näytti maidolta oli harmaa valkea päivä, oli päivä englanninpunaisten perhosten, oli mahdollisuus siihen että jaamme laulut sydämissämme ja itkemme samaan aikaan

How could they know just what this message means
The end of my hopes, the end of all my dreams
How could they know a palace there had been
Behind the door where my love reigned as queen

maitolasia kallistaa ja hapan liikkuu korkin alla, ylös alas, eivätkä katujen kaupungit muista, joki ei pese katumuksia vaikka kuljettaa sydämiämme kuin lehtiä ylös alas mersey, armo

No milk today, it wasn't always so
The company was gay, we'd turn night into day

tulee keskuuteemme ja korttelit huutavat maitopullon kilahdusta yöhön

But all that's left is a place dark and lonely
A terraced house in a mean street back of town
Oh all that's left is a place dark and lonely
A terraced house in a mean street back of town
Oh all that's left is a place dark and lonely
A terraced house in a mean street back of town

aamu linnunmaitoa kantaa avaruuden maitoa heijastaa joki leveä suoni suuremmasta ihmisestä

aiatus

2008-09-11T00:04:00.000-07:00

tätä viivaa kulkea. aritmetiikka, armillaarikehä. pallo lähentyy palloa, kohtaavat taivas ja

maa. särkyy kansi, syntyy horisontti; pyöreä taivas pyöreä maa. akselinsa ympäri.

hitaasti kulkea. minä valloitan vielä maailman kahdella pallolla kun ne liudentuvat yhteen.

kääntöpiirit palavat verkkokalvoihin ja kiinni saharan pintaan, etelänristi polttaa valtameressä

kaukana täältä. sormi juoksee pohjoisnapaa ympäri ja aika tapahtuu

jäätiköt kiinni napataivaisiin, tulien helmoihin. sylissä on missä jää paloi, pallo kiinni

ja nimi suljettu muoviin ja muovin alla leningrad kuten piti olla, vasco da gaman

merierehdys, ja sekstantin puhtaat kaaret

t e r r i t o r i o

2008-09-10T08:41:00.000-07:00

luksusta syttyvät valot, lehtikulta painaa kelloa. laskee aurinko.

lehtikulta painaa kelloa, soitat ja painaa vähemmän, sataa maahan kulta.

kortonki ja painettu nainen tornin alahuoneissa syvällä, osasi päivä laskea lapsensa, yö ne uuvutti, jätti hyödyttömät palaset

meillä ei ole sähköä tänään. kuvittele ja lue nämä sanat: ei sähköä tänään, ei tule. luksusta loistavat valot, sataa kultaa, kello painuu metsän taa, soitto painuu soittoon seuraavaan.

chordata

2008-09-09T02:50:00.000-07:00

aina se syö, syö ruuan ja lautasen, syö tulen ja hiilloksen, puun ja juuren, merkin ja selitteen, meren ja korallin. _______me elimme rauhassa, katselimme karjaamme laitumilla ja olimme tehneet rauhan taivaan valtojen, pallojen ja ihmisten kanssa. ____________silloin alkaa tapahtua. ________liekki vapajaa.

juuri pehmenee, kaataa puun. keitto särkee astiat meidän käsiimme ja vuodamme verta. _______sanomme asiat kuten ennenkin mutta ymmärrämme ne toisin. ______elimme rauhassa.

epäilimme luutumista. meri väistyi korallin päältä ja se oli huokoista kiveä, väriä, teräviä kärhiä, meren väistyminen maatumisen alku. _________olimme kalojen, pimeissä sinisissä, emme ole enää, rauhamme ei päde mutta sotaa ei ole.

2008-09-08T00:33:00.000-07:00

hämärämpää, aina
vain hämärämpää.
kala luuraa jossain autiossa
kvaariossa,
niputtaa vesikasvit
uppoutuu leviin magneetti hiekkaan
o
kesken päivän
vertigo, hattuaan keikautti, sanoi sata
porrasta alaspäin
sinä
juokset,
ja etsit jonkun joka kalan
pelastaa ja mistä minä tiesin, kala siellä:
miljoona- vai kultakala, tetra vai monni, lehtikala vai haukikala
evät kiilsivät hiljaa en
kä nähnyt
o
paljasta lasia vain
o
sata porrasta tulosuuntaan ja lasi
sulaa veteen ja sulaa
eikä keltaista
monnia ole, ei punaista tetraa
vihreää lehtika
minä avaan auringon
ja fotosynteesi

click nostalgic

2008-09-07T06:32:00.000-07:00

There are places I remember all my life (bridge) We passed upon the stairs,

Though some have changed (discoloured) We spoke of was and when

Some forever, not for better (fountainhead) Although I wasnt there

Some have gone and some remain (hebraic) He said I was his friend

All these places have their moments (castles in ruins) Which came as a surprise

Of lovers and friends I still can recall (la rambla) I spoke into his eyes

Some are dead and some are living (a few more) I thought you died alone

In my life I loved them all (not me I never) A long long time ago

balladi stenka razinista

2008-09-07T03:17:00.000-07:00

erääntyy savua, häviää nuotio rannalta, jää peuran luu, vaalenee ajan myötä; stepan pieni nousee volgaa. tämä tapahtuu vain kerran ja vain joella, rosvot tulevat, kumoavat veteen prinsessat.

stenka razinia tuodaan,

astrahanista nousee käsi kohti suurta persiaa, safavidit hälisevät aavikkojen reunoilla eikä mitään suurta enää pikku stepanille. shaahi juo punaista viiniä kuin verta. heitellään heitä kuin armoa oikeudesta.

stenka razinia tuodaan,

altaisiin nousee vesi ja suihkukaivot käynnistyvät, aika matkaa alas volgaa, volgograd ja kylmentyvää, painaa matalana joen mutkaa. skyyttien saratov, haukat taivaalla ja pikku stepan tuntee venäjän äitisuonet ja samaran laupiaat portit.

stenka razinia tuodaan,

joen stenka halkaisee moskovan, värjää torin punaiseksi ja palaset leviävät kädestä käteen, suusta suuhun, pikku stepanista lihaa niin monelle, väen valta on voimakas. kerran tämäkin vain tapahtuu mutta kasakan lihasta riittää, uusi vauraus; askelten vauraus suurkaupungissa, äänten rikkaus, kissojen katseet verivirtojen luona:

stenka razinia tuodaan,

olkaa, tanssikaa, koska muuta ette unohtaa saa, syökää tänään, syökää rauhassa, sydäntä päätä kättä volga kuljettaa, naurua tanssikaa mustat silmät kopeekoiksi sulkekaa, stepanin palaset nauravat maasta.

myrsky

2008-09-06T11:03:00.000-07:00

mykkä myrsky sanoo adrianmerelle: hiljene;
loistaa läpi dolomiittien ja meistä
katsottuna on vuorilla, vain vuorilla,
mykkä. kassandran tukevat askelet, silmittömät, tulevan lähteeksi
:
valo on repivä hiljaisuuden
vuoret päästävät vyörynsä ylle kaupunkien,
lentokoneet halkovat pyhää pimeyttä jumalten silmissä, apollonin kirkkaissa otteissa kovissa
eikä hiljaisuus pala, tuoksu, lentonne äänettömyyttä elosalamien

kassandra, tulevat vuoret putoavat taivaalta,
repeilevät messukasukat valo aukkoa täysi

siunattu olet sinä, jonka kohdun jylisevä hedelmä painaa pilviä alas
painuu alle veden aias alle veren agamemnon
siunattu olet mykän myrskyn askel adrianmeren yllä, sinun hedelmäsi on painava

outopia

2008-09-06T10:00:00.000-07:00

lutikat pettävät matkalla korsien ääristä juureviin maihin,
kääntyy heinä eikä sen päätä enää näy
se niittää mikä surisee yli korvien kyvyn
kuulla

tänä kesänä korsiin pannaan lisää vadelmia
edellisvuotiset ovat lujasti kuivuneet
kiinni oljessa kuin muumiot liinoissa putoamassa
siemeniksi autioihin maihin

siellä delta.

hiljempaa kuuluu lehmä, vasikka, vasikan sonta,
kiruaa kottarainen, sonnasta skarabeen surina on miltei syksy
eikä kesää voi enää perua, olki
lainehtii ja palaa illanlaskussa

ei-dylli-on.

pönkkäpukuiset neidot ehtivät vesille ja lankee sade
korsien muumiot valuvat ja irrottavat maahan punaisia, karmiini, caput mortuum
ja tapahtuu se mikä skarabeen siivissä
väri katoaa toiseen ja ilmaan, maahan
muoto pullistuu ja häviää
hyönteisten maahan

2008-09-06T06:24:00.000-07:00

valo laskeutuu. mikä merkitsee lämpöä, katoaa. mikä hikeä, kuivuu sisäänpäin. suolaantuu kuin kurtistuva tomaatti, siemenet tahrivat pintaa kiinteinä. mikä pyöreää oli, painuu kasaan, käy, humaltuu makeudestaan. viinirypäle, aprikoosi. pehmeä muuttuu nahkeasti ja maku kasaantuu.

valo elää lohkareissa. minkä teet, syöt valoa, purkitat, pussitat valoa, sanot sille sokeri, guarkumi. lasimaalaus arabikumilla, pyhä kohtaus aprikoosinkeltaa ja karpalonpunaista, rusinan seepiaa, viikunan sienaa, halo omenaa ja purkit ovat pyöreitä ja ne kruunataan metallilla.

suikaleiden maailma ei ole tyhjä. ne tulevat kuin makeat ilmapallot ja polttavat puhki silmät, taipuisa lasi. valossa kuultaa kaikki, ohenevat muodot. kädet ja veitset ja kemia ovat armeliaita, terä kuin sulka enkelin luovuttama. silmä on armelias ja lämmittää hedelmän lihaa kunnes ulos kuultaa väri, linnun silmästä keltainen, maasta ruskea. umbrasta olet sinä tullut.