planeetta (pakhet V)

mars, punainen planeetta, vierähtää virta kissan käpälästä. jupiter, jonka alla synnyin, törmää marsiin. sotajoukot kohtaavat.

panen sen käpäliin venuksen. se näkee vihreillä silmillään rakkauden hehkua ja ennustaa että vieläkin on liian myöhäistä, liian myöhäistä edelleen ja antaa venuksen uhkeansinisen saturnuksen leluksi. miten leikkiikään melankolia. huopuu parranliehu etusormen ympärillä.

kissalle riittää. se astuu kohti aurinkoa. se polttaa sinisen planeetan taittamalla vähän säteen silmän linssistä. siinä meni maasi.

kolminkertainen freund. aja sinä tästä, minä menen vasemmalta - schnell, mein freund. koska meissä on valtaisa luola - sinne palaavat nousuvedet aina andeilta seitsemän meren kautta - ja luolassa hiljainen viileys, me katsomme toisiimme ohi. aber:

laguuni antaa saven. Und Sie, mein herr Freud, Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. mikä luolaa, sen nurinpäin naaraa valoon. panee koukun syvälle takaseinään ja vetäisee umpiauki, niin ettei näy varjoa verisuonten lomassa.

savi ei ole kliinistä. matka on, matka lähelle on skalpellin mittaa. mein freund, jokaisen valosilmät tippukivien pinnalla, jokaisen kourat savinilkoissa, jokainen luola logianasi meren rannalla, ja valoonkannetut luolaeläimet, katkat ja ne helmiäiset, ne tässä auringonvalossa kimaltavat, kuivuvat ja antavat esiin pimeän unisen tuoksun.

.....

Runotorstaissa tekstinäyte Marjo Niemen romaanista Miten niin valo (Otava 2008):

"Lähellä oleviin ihmisiin on joskus pitkä matka muiden kautta. Ihminen haluaa apua, että joku näkisi piilotetun, tiedostamattoman, syvimmän. Lähellä näkö häviää, korvat muurautuvat umpeen. Mutta ettei aina tarvitsisi rakkaimmalle vääntää kaapelista, puhua kielillä, jokaisella, maalata talon seinään, leipoa leipään, kutoa sukkaan, piilottaa pakettiin, kun jokin olisi joskus helppoa, vaivatonta, kun yhteys olisi luotu lumesta kaikkina vuodenaikoina, lehdet haravoitu, kun saisi yhteyden joka olisi aina auki. Eikä saa. Ja pitäisi. Ja siinä sitten ihmiset lähekkäin, valovuosien päässä ja jokaiseen sattuu." (ss. 107-108)

foarismeja

- kysymyksesi on minun.

- taka-aika taivaassa.

- harmi vaan, että narskuu.

- kotia ei vie rantaan.

- armonhahmo käy sivummalle.