mitä sitten? että valut ranteita.
totta, saisi olla totta, mitä sitten?
että huomenna ei tapahdu
mitä tänään piti; että kaadut
jalkoja, juoksujalkoja.

näiden metsien jännitteiset välit, kielet ja neulaiset äänivallit. tuuli soittaa ja kalvot ovat valmiit
kuprulla, selät köyryssä odottavat iskua kuin liiaksi nöyryytetyt,

salamaa, puukkoa, ilmiantoa kätköille. täällä on aarre: siellä se kääpii, hengittää pillillä miljoonalla,
puhuu puolukoille saarnaa koskemattomuutta, kosteutta, askeletonta painoa

tulevat sateet ja unet, jotkut hirvien polut, sopulien kulmakunnat, muurahaisten ikuisuus, joka rakentuu sisään- ja ulospäin. tulevat suot ja kuivuvat, salaojat ja puihin punaiset täplät
välille hyödyn ja reservaatin. birgitta puolukan henki, syksy piiskuttaa eikä saa valmista.

dial logi

sankaritar: tikkuinen puu.

sankari: puhdas haava.

sankaritar: et kai vaihda

sankari: kavahdan, saan puuntikun, elämän elämättömän.

sankaritar: sotkeudun,

sankaritar: tähän,

sankaritar: etkä avoin ovi tuo ilmaa hengittää, haava ei ole puhdas vaan suin päin suudeltu, minä rakastettu raukka, minä tuhoenkeli, minä bassoääni. vaihda.

sankari: minä soitan, odota hetki; sitten tulevat enkeleiden vermeet, ripustavat sinut narusta parista patjaan, tulevat sanansaattajat, tulee morfeus tulee veli kuoleman, tulee saartaa sinut, minä soitan koska ilma on vielä raikas, sanot sen toiste, toisesta ikkunasta, sen päivyt.

koinvalon tapaan: vetyy. sulkasaarissa banjobaarissa, okamieli mustana,
oman kullan kusetettava,

korko kasvaa naisen juurta, kolahtaa, lamaantuu. meidän yö kahdeksi vaihtuu

lepinkäinen nasahtaa aamuun. kelmeitä ovat valot, paperitalot

hapuvat kasteeseen nurkista kylminä

"Painavinta mitä tiedän on salaisuus
joka jäi kertomatta..."
(Joona Kivirinta, "Paluu",
Kymmenen vuoden päästä annamme lapsille nimet, 2008)

saketti, hattu, päänuppi, rakkaus, vaino.
viha, toisto, puisto, hanhikki,
tänään minä menen rohkeasti. käyn portaita.
on elämä jos toinenkin siellä, missä
punastuvat vaahterapuut,
mitä linnut eivät siedä, mikä kaivaa tähdet kuopistaan.

kulmakunta uus, muutto ja autokuorman puut,
melamiini (kirsikanvärinen), lastulevy viilulla (pähkinäpuu),
rasterin elävä jälki neliöinen.
pihan vihainen koivu. latva poissa tuulesta.
nämä auringot panevat seinille ikkunoiden neliöt.

kun se huominen jää aina puhumatta päivään seuraavaan,
jää meille tämä rutistuva aurinko,
lehteilevä viilu, naarmiintuva astiasto,
jää meille tulehtunut kynsivalli,
aina märästä keittiöpyyhkeestä,
jää meille käsi joka taivaankantta ravistaa, ja planeetta kerrallaan
tulisena omenana putoaa.

se laul aa. laulakoon vielä. helvetti, laulakoon!
mutta laul aa. vielä,
miksipä ei. jostain vaiti, jostain kulmasta (tuosta väliltä teon ja epämääräisyyden)
sen täytyy! täytyy sen, helvetin paskanokka, lau lakoon.
minä kemianteollisuutta laulan, laulan mahtavaa konetta siinnossa sinisen taivaan, laulan oksaa joka lehteä pitelee vielä, laulan maitorekkaa joka kylkeä kääntää, yläkerran likaista ikkunaa laulan, laulan kuin eilistä päivää laulaisin, kosmosta, konetta, genomia
la ula a saan. lapsella vain voi silmät. laulakoon vielä, helvetti soikoon,
pakotetaan ja metalli tulee muodoksi, kuiva ääni lauluksi (kulmasta väliltä teonsanan ja apean toiminnan)
sanottakoon että laulaa se helvettikin

tämä viesti on sinulle: poimi päivä, laske päivä.
päivät ovat hirviöitä. uinu helmassa päivän,
laske palavat minuutit kuin lampaat.
älä pelkää niitä, ne voittivat jo.

supastian

aamun jalka on kissa kävely vaimea huoneesta toiseen, tupsaus matolta seuraavalle; tulee vuorollaan. ruutuhyppyjä galapagossaarten ohi biskajanlahden tyyneen suureen mereen jossa suolaantuu aamun raja, päivän kalpeus viriää. kotimme on suuri ja kaipauksemme aina tykö.

välissä kaartuu levy. tusahtaa kuin pehmeä aamukissapeto siellä viileys missä täky. älä puhu minulle enää minä rakastan luolastoani kuinka se riippuu pimeässä aamuvaon varassa kuinka sen lanka valaisee aurinkoa

varmasti puu
hailuva lehti. tulta
mielesi olla sieti,
tulehtuu
käy mäkärä myöten
ihon laskuja,

saattaa napata. mahdollisuutta olla oikeassa ja väärässä ei ole

vaan sinä rypistyt siinä missä alkavat väitteet missä pitää paaluttaa

laituri saviseen syvyyteen, siinä typistyt,
kädet alkavat enemmänkin laulaa, kuin kädet kuin alkaisivat,
ja laulu käsiltä on hapuilevaa,
varmasti puu puhallin lehti puhallin
sää menee sekavaksi mitä et ennusta sitä et tiedä

kauempaa kauempaa. minä lyön sinut illaksi.
suuta viesti tuo, sampien paskaa vesi täynnä, lopettakaa viljelmät,
ne ovat paha, paha, paha sinä ihminen,
liaksi sinun käsiisi. joulukuun illaksi minä sinut ylistän, siksi illaksi, jolloin
rattaat irtoilevat maasta ja pilvet yllä alppien savuttavat kyrie eleison
juuri vailla pimeää

kauempaa. moottorit saapuvat, urahtavat kerran kissaa,
monta kertaa viikonlopussa kantavat isot kumitassut,
bensaleijonat, kerosiinileopardit,
hameita maanosien välillä
nousee kyydistä, hulmahtaa ketterästi, hymyilee kuin etäisyyden nähnyt

sen etäisyyden, jossa jäätä ei mainita ja korkeutta arkaillaan

tarmoa ei voi kyllin väheksyä, vauhtia ja tarmoa jotka lennättävät keihäät
yli maalin, yli suorakaiteen muotoisen pihan, taivaan kautta repimään

kauempaan.

kauempaa minä

kauempaa ei voi hakea kuin minä olen hakenut

kauempaa ei voi ilmastoja

kauempaa ei nyt voi hakea kuin että näin syntyy säkeittäin valhetta, ruumien pölyä akanoittain nailonnarua juopaa köyttä, sanottakoon magnetismia kauempaa. että paikkojen välille syntyy merireittejä syntyy ilmasiltoja joissa makaa sydänten piuhoja, että sille välille jäi virttynyttä napanuoraa

armon maa,

{[(The Mississippi delta
{[Was shining like a national guitar

I am following the river
- - - - - - lupiini, susi, sulaa vettä, rakasta virtaa kehdossa sodan,
sutten pauhu käy moottoreiden, aaveiden, valkeiden neekereiden

I'm going to Graceland, Graceland
In Memphis, Tennessee
I'm going to Graceland
Poorboys and pilgrims with families
And we are going to Graceland

[He is the child of]

But I've reason to believe
We both will be received in Graceland


oisinko tietää fiksumpaa jotta ei menisi enää alas portaita, deltalle alas, As if I didn't know that
As if I didn't know my own bed
As if I'd never noticed
The way she brushed her hair from her forehead, jossain valkea otsa
kuin kitaran kielevä kaula, tietää se mitä
liikkuu alla missiisssiiissssiippirattaan

/ - - C#m - - - /

And she said losing love

jollei teillä rakkautta ole

Is like a window in your heart

jos ei armoa teillä ole

Everybody sees you're blown apart

jos on paikka jossa toivo ei kanna

Everybody sees the wind blow

on paikka jossa loistava hammas syö tervaista puuta

{Refrain} {reframe}

And my traveling companions
Are ghosts and empty sockets
I'm looking at ghosts and empties

But I've reason to believe
We all will be received in Graceland

minussa on kersanttien lippuja, vaskisoitinten
töryä, marssin poljento ja etäinen pöly, maa on scar
lettia kirjainta ja se huutaa ja ei meillä ole armona
ikaa on vain nämä askeleet, jotka huutaa dovejones,, ,, ,, ,,

New York City

Who calls herself the human trampoline
And sometimes when I'm falling, flying
Or tumbling in turmoil I say

siunatulle tilalle minä suon musiikin,
varas!She means we're bouncing into Gr
aceland, cLARK gABLE AND the rest 


Is like a window in your heart (näet siellä monta miljoonaa)

For reasons I cannot explain (SILMÄS MUA KATSOI NIIN)

And I may be obliged to defend
Every love, every ending

(there's a turtle in your dove)

{[()]}

kuoriapa hedelmää, veitsellä terävällä. tehdäpä nahkaan haava,

ottaapa peukalon ja terän väliin pala kuorta, veitsipä liukua alla nahkan

henkipä vetten päällä

paljastuapa liha verevä, raikas, valuapa neste pitkin sormia, paljastuminen edetä.

katketapa kuori välillä, pudota pöydälle, jättää puuhun pisara hedelmän vuotoa,

paljastaa hiljalleen elliptinen täyteys, erottaa iho aineksesta, leikatapa viipale

pilstoapa oikein harmonisesti, panna palat lautaselle

suuhunpa yksi kerrallaan, liha vasten lihaa, noruva vasten noruvaa

havaintoja

luhtakartusiaani, kapusiinisieppo, kerttuskarmeliitta, benediktiinitiainen, pajudominikaani.

syvällä puussa kaivanne oksaston ilmaluolat ja puhkova ääni, pp-p-ppaa-appaap-tse-eee-nno ei asu enää täällä!

kultavirkku, keltaserkku, tikli matala, birgittarinta verta valuva, robin.

alhaalla latvassa kerkkää vanhaa, muuttaneet kesät tyynni verta valuva bakkus.

munnipyrstö, cembalopeippo ja kielikurppa

elegiseen valitukseen, papageno ei enää asu täällä, helvetin harmaita lintuja ruokojen koloissa pitämässä kirahtelua, pörprötseennnä ei enää asu täällä.

sylvia kiitos, sanoit aivan kaiken sypressit ain talvellakin

helppo [andrew marvellin palasia]

tosi kaua sit' aleppos, tiet sen joo,
siä oli naine. silmät ko mongooldian ilta ja tukka
pikitaivasta nuoli. siin se makas ku horisontti
välissä auringon ja maan, makas ja sit minä
otin kuin en muuta voinukkaa. maailman aikaa nääs
ei meil' suotu, aamul jo laiva läks'

[sata vuotta sun silmiäs ylistäisin,ja otsaas silmäni hivelis, vuotta kakssataa molemmille rinnoille ihastelua soisin ja varmaan kolkyttuhatta loppuperille ja aikakauden kokonaisen syömmelles - sinä, neito, sen ansaitset, enkä hintaan pienempään rakastaiskaan]

nätisti niinku ruumis vaan makaa, jalat päässä toisessa
ja naisen tukka siel toisessa. ja välissä siinä kun
makas ja minä vaan päälle makasin ja hups, ja
ruumiista sen erotti vaan lämpö ja hengitys ja
en muuta voinukkaa, pisaran verta vuodattaa ja
aamul jo laiva läks', oli olo heleppo

[eikä kauneuttas enää ole, ei marmoriholvissas kaiu lauluni kumu; siellä mato sun vaivoin vaalittua immenkalvoas koittelee ja neitseenkunnias on tomua silkkaa, tuhkaksi himoni pilkkaa. on haudan rauha hieno perin vaan sielläkö muka syleilisin.]

****

(julkaisen saman tekstin uudelleen, blogger ei suostu tallentamaan korjausta; eli runotorstai uusiksi)

ikääntymistä pelätä se on kuin suoturvetta sinä olet hapan, happamampi kuin eilen; suovainaja säilyy ikääntymistä pelätä kuin saharan hiekkaa pelkäisi sinä murtuva muumio kuuma ja kuiva yössä kylmässäkö sinä rapiset, hiirten ritinä kryptassa on vain rauhaa. vaikka viisituhatta lahoamista, kuinka ei voi olla enempää kuin tämä jäänne varhaisesta elämästä | miltä silloin haisivat kuuset, hiljaiset pilvet, miltä linnut, hirvenpaskat suon reunoilla, miltä helmet miltä vaski miltä voidepurkit, ikääntymistä pelätä, sille on messu joka tasoittaa ja upottaa kätten suonia sisäänpäin ja niitä ei näy. ikääntymistä pelätä, virtaako sinussa enää veri, elämännesteet, räjähdätkö. mistä sinut löydetään, ikääntymistä pelätä, alta jumalan kuusen, alta juurakon, ikääntymistä pelätä, uida suota syvään | mikä aurinko siihen nousee, mättäiden ja pitkospuiden ylle, vainajien aurinko, yhtä kirkas kuin äiti maa, ikääntymistä pelätä, kiiiirkas kuin suo, se on suovettä pehmeää, jos pelkäät ja jos ikääntymistä pelkäät, ikääntyä ikä toinenkin happovesissä, mudan mikrobeissa, löytymättä vaikka viisituhatta

kahruja, ussia. metäs täyn ahrmaita. armeijoita.
sotakäy jalan sorean tahtiin, nilkka vasten ratasta, rautapaita vasten puusuksia.

iihriä. mätnyjä. nuotiolla taikoja, miten veitsi puusta
tekee muijan muodokkaan, seiriä, pakatuolia, tissit

ispinä vastustaa pimeää aina varmasti ja melu hiljaisuutta, hiilidioksidi puhtautta
miesjoukot rauhaa. ellonia, kahruja, ussia, puolalaisten hevosia
panssarivaunuja,
täällä me kaikki olemme lapsia, itkemme, housuun pissaamme, näemme unia pahasta jota emme valveilla kuvittele, olemme erossa, säikymme, teemme tekoja ilman seurauksia, sotakäy, se meille käy, kahruja, ussia, uroselämiä.

,;,

s a n t a k ä ä r m e , p i h a h i e d a n m y r k k y p y r s t ö . k i e r o u d u p u u ,
anna meil l e s a d e , o m e n a t , k u l tainen,
s a n t e l i p u u n t u o k s u j a viima valkea . t u o m e i lle m a a i l m a tähän.

santak ä ä r m e , a i n a p a r e m pi on happoa e t y l e e n i , h e n g i t ä
j a t u l e p e h m e ä k si a i va n e t t ä p ä ä s e t a l a s m a a h a n , pä ä set

kä t e e n , h u u l i i n , hampaisiin,

pääs e t m y y t t i i n k ä ä r m e i s t ä j a o m en ist a , jotka syksyllä laulavat
ih m i s e n i k u i s t a k u o l e m a a , p a r a tiisin läht e m i s t ä , y k s i näistä
e x o d u s t a , l a i n t a u l u j a , l a i n ta u luja, l aintau l u j a , la in ta ul uja, lainlauluja

sarviakordi

hirmuinen fermaatti! se tulee taisteluun, ruseva flamma <3
taistelematta. se taltuttaa jään. jäätä ei tule. <3

kolmisorkka. eskaloituvat askelet, dekadentin mielen <3
PANOrama, viideodroomi kuin sadesaurus, monitaurus, <3

hammasviivaa soitto kaikujen, eläinten kulku suusta suuhun <3
tapahtuu kuin hengitys ahtaissa keuhkoissa, puristuksina <3

aivan viivojen juureen. se lähtee ikenestä. henki <3
asuu nenässä, ja soi pukki, se taltuttaa jään <3

ja soittaa lujempaa kuin timantti, ei liittoja merkitse
ei rauhaa, asettaa sarveisen, kiillon päälle luun <3

oikeita oireita on vaikea saada; vapisemalla ja makaamalla maassa koettaa leiviskäänsä hoitaa. silloin tulevat turmelukset, valkeat ja vähäpätöiset ensin, sitten kasvavat pyhimyksen kokoisiksi ja huup nousevat pilviin pää edellä ja jalkapohjin näkyvin

se on kuin ne kävelisivät pään päällä ja hehkuisivat jumalaista valoa, käännellen, pariloissa, itseään, teilipyörissä, esittelisivät, stigmojaan, itkisivät, verta, rutto, ihossaan

ja uskoisivat lujasti että valo hengiltä pistää, säteet ovat keihäitä ja kehiä, kilahtavat rintapanssaria vasten ja rusahtavat rintalastan lävitse sydämeen polskauttavat erinomaisen rauhan, neljän huoneen täyden

ja veljien veri maasta huutaa päästä, laske, aivasta, kohota, ilta, on, aivan, tyven, nosta

vanhene tänään päivä
mene tänään, hengitä
jätä mikä sinulla on,
jätä, seuraa, riisu
sandaalit, puhdista
hiekka varpaiden
välistä, tuule erämaa
huomenna, lakkaa
selaamasta lehtiä, ne
tietävät vain miten
uutinen kuluu, miten
messutaan tyhjille
seinille, kirjoita, ala
laittaa terä toiseen
kulmaan kohti
paperin pehmeää
keskustaa, sano vielä
päivä meni, tuli meiksi

kumuloituvat unet kantavat maata. ne tekevät yhä helpommaksi ajatella yhdessä, yhtä tajunnanaskelta; vesihevosia nähdä, lintusiipiä tuntea, verhonhapsua, apostolinkukkaa haistaa pimeässä. ne varmistavat väylät kaupunkien alle, ritilät joihin takertuvat hukkuneet rotat ja vessasta vedetyt käärmeet, ne kiehuttavat laitoksia, joissa vesi puhdistuu ja palaa kalojen asua, palaa joutsenten syödä. minkä joutsen syö, on puhdas. tämä palatkoon uneksi unien joukkoon.

on milk, today

No milk today, it wasn't always so
The company was gay, we'd turn night into day

maito perhosia maito

But all that's left is a place dark and lonely
A terraced house in a mean street back of town
Becomes a shrine when I think of you only
Just two up two down

sikalainen akseli, perillaarimies, kvanttorinkaivaja,

No milk today, it wasn't always so
The company was gay, we'd turn night into day
As music played the faster did we dance
We felt it both at once, the start of our romance

kirkas lasimaito perhosia, minä ikkunan näin ja valon, tuhatmonta

How could they know just what this message means
The end of my hopes, the end of all my dreams
How could they know a palace there had been
Behind the door where my love reigned as queen

kuunteletteko ikinä radiota, rouva rakas, näettekö lehtien putoilevan merseyhin

No milk today, my love has gone away
The bottle stands forlorn, a symbol of the dawn

ne ovat meidän sävelemme ja sanamme, lehdet meidän sydämemme leveässä virrassa, lihavien proomujen keuloissa, joille emme mitään voi

But all that's left is a place dark and lonely
A terraced house in a mean street back of town
Becomes a shrine when I think of you only
Just two up two down

sovelias lasillinen tässä ääressä ja kissanviikset sitä melua ja joki haaroo, joki korvia pesee äänellä laivan, kehräämön

No milk today, my love has gone away
The bottle stands forlorn, a symbol of the dawn
No milk today, it seems a common sight
But people passing by don't know the reason why

joki näytti maidolta oli harmaa valkea päivä, oli päivä englanninpunaisten perhosten, oli mahdollisuus siihen että jaamme laulut sydämissämme ja itkemme samaan aikaan

How could they know just what this message means
The end of my hopes, the end of all my dreams
How could they know a palace there had been
Behind the door where my love reigned as queen

maitolasia kallistaa ja hapan liikkuu korkin alla, ylös alas, eivätkä katujen kaupungit muista, joki ei pese katumuksia vaikka kuljettaa sydämiämme kuin lehtiä ylös alas mersey, armo

No milk today, it wasn't always so
The company was gay, we'd turn night into day

tulee keskuuteemme ja korttelit huutavat maitopullon kilahdusta yöhön

But all that's left is a place dark and lonely
A terraced house in a mean street back of town
Oh all that's left is a place dark and lonely
A terraced house in a mean street back of town
Oh all that's left is a place dark and lonely
A terraced house in a mean street back of town

aamu linnunmaitoa kantaa avaruuden maitoa heijastaa joki leveä suoni suuremmasta ihmisestä

aiatus

o

tätä viivaa kulkea. aritmetiikka, armillaarikehä. pallo lähentyy palloa, kohtaavat taivas ja

maa. särkyy kansi, syntyy horisontti; pyöreä taivas pyöreä maa. akselinsa ympäri.

hitaasti kulkea. minä valloitan vielä maailman kahdella pallolla kun ne liudentuvat yhteen.

o

kääntöpiirit palavat verkkokalvoihin ja kiinni saharan pintaan, etelänristi polttaa valtameressä

kaukana täältä. sormi juoksee pohjoisnapaa ympäri ja aika tapahtuu

o

jäätiköt kiinni napataivaisiin, tulien helmoihin. sylissä on missä jää paloi, pallo kiinni

ja nimi suljettu muoviin ja muovin alla leningrad kuten piti olla, vasco da gaman

merierehdys, ja sekstantin puhtaat kaaret

o

t e r r i t o r i o

luksusta syttyvät valot, lehtikulta painaa kelloa. laskee aurinko.

lehtikulta painaa kelloa, soitat ja painaa vähemmän, sataa maahan kulta.

kortonki ja painettu nainen tornin alahuoneissa syvällä, osasi päivä laskea lapsensa, yö ne uuvutti, jätti hyödyttömät palaset

meillä ei ole sähköä tänään. kuvittele ja lue nämä sanat: ei sähköä tänään, ei tule. luksusta loistavat valot, sataa kultaa, kello painuu metsän taa, soitto painuu soittoon seuraavaan.

chordata

aina se syö, syö ruuan ja lautasen, syö tulen ja hiilloksen, puun ja juuren, merkin ja selitteen, meren ja korallin. _______me elimme rauhassa, katselimme karjaamme laitumilla ja olimme tehneet rauhan taivaan valtojen, pallojen ja ihmisten kanssa. ____________silloin alkaa tapahtua. ________liekki vapajaa.

juuri pehmenee, kaataa puun. keitto särkee astiat meidän käsiimme ja vuodamme verta. _______sanomme asiat kuten ennenkin mutta ymmärrämme ne toisin. ______elimme rauhassa.

epäilimme luutumista. meri väistyi korallin päältä ja se oli huokoista kiveä, väriä, teräviä kärhiä, meren väistyminen maatumisen alku. _________olimme kalojen, pimeissä sinisissä, emme ole enää, rauhamme ei päde mutta sotaa ei ole.

hämärämpää, aina
vain hämärämpää.
kala luuraa jossain autiossa
kvaariossa,
niputtaa vesikasvit
uppoutuu leviin magneetti hiekkaan
o
kesken päivän
vertigo, hattuaan keikautti, sanoi sata
porrasta alaspäin
sinä
juokset,
ja etsit jonkun joka kalan
pelastaa ja mistä minä tiesin, kala siellä:
miljoona- vai kultakala, tetra vai monni, lehtikala vai haukikala
evät kiilsivät hiljaa en
kä nähnyt
o
paljasta lasia vain
o
sata porrasta tulosuuntaan ja lasi
sulaa veteen ja sulaa
eikä keltaista
monnia ole, ei punaista tetraa
vihreää lehtika
minä avaan auringon
ja fotosynteesi

click nostalgic

• There are places I remember all my life (bridge) We passed upon the stairs,

• Though some have changed (discoloured) We spoke of was and when

• Some forever, not for better (fountainhead) Although I wasnt there

• Some have gone and some remain (hebraic) He said I was his friend

• All these places have their moments (castles in ruins) Which came as a surprise

• Of lovers and friends I still can recall (la rambla) I spoke into his eyes

• Some are dead and some are living (a few more) I thought you died alone

• In my life I loved them all (not me I never) A long long time ago

balladi stenka razinista

erääntyy savua, häviää nuotio rannalta, jää peuran luu, vaalenee ajan myötä; stepan pieni nousee volgaa. tämä tapahtuu vain kerran ja vain joella, rosvot tulevat, kumoavat veteen prinsessat.

stenka razinia tuodaan,

astrahanista nousee käsi kohti suurta persiaa, safavidit hälisevät aavikkojen reunoilla eikä mitään suurta enää pikku stepanille. shaahi juo punaista viiniä kuin verta. heitellään heitä kuin armoa oikeudesta.

stenka razinia tuodaan,

altaisiin nousee vesi ja suihkukaivot käynnistyvät, aika matkaa alas volgaa, volgograd ja kylmentyvää, painaa matalana joen mutkaa. skyyttien saratov, haukat taivaalla ja pikku stepan tuntee venäjän äitisuonet ja samaran laupiaat portit.

stenka razinia tuodaan,

joen stenka halkaisee moskovan, värjää torin punaiseksi ja palaset leviävät kädestä käteen, suusta suuhun, pikku stepanista lihaa niin monelle, väen valta on voimakas. kerran tämäkin vain tapahtuu mutta kasakan lihasta riittää, uusi vauraus; askelten vauraus suurkaupungissa, äänten rikkaus, kissojen katseet verivirtojen luona:

stenka razinia tuodaan,

olkaa, tanssikaa, koska muuta ette unohtaa saa, syökää tänään, syökää rauhassa, sydäntä päätä kättä volga kuljettaa, naurua tanssikaa mustat silmät kopeekoiksi sulkekaa, stepanin palaset nauravat maasta.

myrsky

mykkä myrsky sanoo adrianmerelle: hiljene;
loistaa läpi dolomiittien ja meistä
katsottuna on vuorilla, vain vuorilla,
mykkä. kassandran tukevat askelet, silmittömät, tulevan lähteeksi
:
valo on repivä hiljaisuuden
vuoret päästävät vyörynsä ylle kaupunkien,
lentokoneet halkovat pyhää pimeyttä jumalten silmissä, apollonin kirkkaissa otteissa kovissa
eikä hiljaisuus pala, tuoksu, lentonne äänettömyyttä elosalamien

kassandra, tulevat vuoret putoavat taivaalta,
repeilevät messukasukat valo aukkoa täysi

siunattu olet sinä, jonka kohdun jylisevä hedelmä painaa pilviä alas
painuu alle veden aias alle veren agamemnon
siunattu olet mykän myrskyn askel adrianmeren yllä, sinun hedelmäsi on painava

outopia

lutikat pettävät matkalla korsien ääristä juureviin maihin,
kääntyy heinä eikä sen päätä enää näy
se niittää mikä surisee yli korvien kyvyn
kuulla

tänä kesänä korsiin pannaan lisää vadelmia
edellisvuotiset ovat lujasti kuivuneet
kiinni oljessa kuin muumiot liinoissa putoamassa
siemeniksi autioihin maihin

siellä delta.

hiljempaa kuuluu lehmä, vasikka, vasikan sonta,
kiruaa kottarainen, sonnasta skarabeen surina on miltei syksy
eikä kesää voi enää perua, olki
lainehtii ja palaa illanlaskussa

ei-dylli-on.

pönkkäpukuiset neidot ehtivät vesille ja lankee sade
korsien muumiot valuvat ja irrottavat maahan punaisia, karmiini, caput mortuum
ja tapahtuu se mikä skarabeen siivissä
väri katoaa toiseen ja ilmaan, maahan
muoto pullistuu ja häviää
hyönteisten maahan

valo laskeutuu. mikä merkitsee lämpöä, katoaa. mikä hikeä, kuivuu sisäänpäin. suolaantuu kuin kurtistuva tomaatti, siemenet tahrivat pintaa kiinteinä. mikä pyöreää oli, painuu kasaan, käy, humaltuu makeudestaan. viinirypäle, aprikoosi. pehmeä muuttuu nahkeasti ja maku kasaantuu.

valo elää lohkareissa. minkä teet, syöt valoa, purkitat, pussitat valoa, sanot sille sokeri, guarkumi. lasimaalaus arabikumilla, pyhä kohtaus aprikoosinkeltaa ja karpalonpunaista, rusinan seepiaa, viikunan sienaa, halo omenaa ja purkit ovat pyöreitä ja ne kruunataan metallilla.

suikaleiden maailma ei ole tyhjä. ne tulevat kuin makeat ilmapallot ja polttavat puhki silmät, taipuisa lasi. valossa kuultaa kaikki, ohenevat muodot. kädet ja veitset ja kemia ovat armeliaita, terä kuin sulka enkelin luovuttama. silmä on armelias ja lämmittää hedelmän lihaa kunnes ulos kuultaa väri, linnun silmästä keltainen, maasta ruskea. umbrasta olet sinä tullut.

tänään ajattelin että musiikki on uutiset, se on kevyttä eikä mikään ole raskaampaa; fuugasta molliin ja avaimista taukoon

ajattelin että linnut syövät vitsaukset, ottavat öljyn sulkiinsa

ajattelin että monisukaiset kärrynpyörät palavat taivaalla kuin lohet leimussa

ajattelin että ne saapuvat noutamaan hesajaa ja jesekieliä, niitä joita puhutaan muinaisuudessa robottien kanssa kun laskeutuvat kotkat ja leijonat, ihmiset ja sarvekkaat

Queen of Suu-Burbia

rukoilla on rikollista kun ihminen ei käsitä koskaan mitä pyytää sinä olet minulle viehkivesi, etkä varo lähentymisiä enempää kuin camarguenhevonen kalastaessaan suistolla, linnat hyljätyt. maria, ruusu, näytä minulle rukouksen voima.

taivas että paremmin meni silloin kun rukousta ei tarvinnut ajatella, kiuru vaan pyyhkäisi yli ja höyhennetyksi tuli (je te plumerai).

espressoa saa paltamosta taksilla ja olisiko hän kopio meistä, hän toistaisi kaiken liian taitavasti ja minä vakuuttuisin kaksoisolennoista, heitä on liikaa kaikkialla eivätkä he anna hengittää. rukous on asia toinen, maria, ruusu, kerrostumme hiekkaan kun rinnat kavioihin.

diadeemi | sinä hymyilet
loistopäivä kontiolla. helmaa lattiaa myöten kahnauttaa
ja kertoo kyyhkyt sinne alle pistämään nokkansa
kuin pöllöt hiirten niskaan.
suloinen on hiusneula
ja sammen suuri allas, kivinilkka katoaa
pohjaan |
Pohjaan täytyy istua ilta ja juoda se mutaa, jytää lasku | auringon |
SEX_ON_THE_BEACH kolmasti,
all day PINK_WEDDING ja loppulaskuissa SININEN_ENKELI
kotiin, kotiin,
grillikatoksen | kanssa kotiin
kananreisi kainalossa,
nectari neiolla nenässä.

tänään me näimme ilmassa suuren harmauden,
kurjet,
kahvinporot tasaisen pannun pohjalla
kantaman päässä
harmaan
näimme tänään julistuksia hitaita
ja aikakirjoissa sanottiin että vaihtuu kausi
kun sade vaihtuu aina uudeksi
ja taivas värjää maata,
värjää vettä,
toivoo kalansuomua puukonterälle
ja valo on tasainen kuin vain harmaina päivinä ja kun punainen palaa

lepakot roikkuvat pää alaspäin sikiöt


heilauttavat käsiään pimeissä korkeuksissa


minä en takaa sinulle köyhänkään elämää, parempi olla


tietämättä toisistamme. lapset kalauttavat päitään


ja on parempi olla lattea kala, kampela tai joku nilkki


lepakot roikkua sikiöt valmiissa, kauan sitten valmiissa talossa

Valaistavaa ei ensimmäisenä päivänä ollut, mutta valoa karkasi taivaasta. Ensimmäinen jumala avasi ikkunan. Valo-olento tanssi yksin ja sen elämä oli yhtä kuin luomus, fotosfääri, valo-osasto maan päälle joka ei ollut maata eikä merta. Toisen päivän jumalaa ei valon tanssi ilahduttanut. Vakkaa ei ollut eikä kantta vain valo vankilaa vailla. Valo kiinnittyi taivaalle. Valon selän takana kolmas jumala jo suunnitteli. Ennen kolmatta päivää olivat maa ja meri yhtä, ja kolmannen luomistyö oli tehdä liejusta (ajattele savirantaa, sen hajua) maata - olentojen tallata - ja merta - olentojen uida. Ne erotettiin ja kolmas jumala läträsi liejussa koko päivän ja sai moitteet siistimmiltä sisaruksiltaan. Neljäntenä päivänä oli hahmottoman valon aika saada hahmo. Aurinko, kuu ja tähdet. Määräsi vielä niille aikataulut. Ei kerrota sisälsikö valo lämmön jo tuolloin eikä sitä miksi valosta tuli tulta ja sen heijastuksia. Rosvo Prometheus unohti ottaa tiedon neljännen päivän tulijumalalta. Tai ei uskaltanut. Viides jumala kaipasi maailmaan vipinää. Tuli elikko merelle ja ilmaan, tuli lintu, kala. Viidennen jumalan ei haluttu nimeävän elikoita, hän kun puhui vain konsonantein. Muut jumalat nauroivat makeasti kun eräästä kalasta meinasi tulla gjstrrr ja toisesta plrvns. Niin tuli kuudes jumala, joka keksi nimeäjän ja asetti hänet maalle asumaan muiden elikoiden muassa. Nimeäjä rupesi nimeämään. Seitsemännen päivän jumala ei keksinyt mitään lisättävää; aamun hän loikoi, päivällä käänsi kylkeä, iltapäivällä venytteli ja illalla sanoi tulkoon lepopäivä. Muut jumalat tälle vihastuivat ja kampesivat alas taivaasta. Seitsemännen päivän jumala antoi todistuksen. Hän vakuutti: tämä oli totta ja näin tapahtui.Mutta seitsemännen päivän jumala unohti ne muut. Näin tapahtui ja minä sen tein, älä pidä muita; ja tästedes, se on Jumala.

I. For whenever Emily may find

What an organdy,
pressed dream,
rain-smoked burgundy in crinoline
than the cloth.
Softer streets empty I displayed,
past wandered down
the tripping ways
alley heard as I walked down
the cathedral bells.

And your cheeks love with the honey
when you frosted and I awoke.
Fields kissed your hand and juniper walked with tears.
The grateful girl felt flushed
and oh you love my hair,
I held the night warm and near.
And oh I ran!