kauempaa kauempaa. minä lyön sinut illaksi.
suuta viesti tuo, sampien paskaa vesi täynnä, lopettakaa viljelmät,
ne ovat paha, paha, paha sinä ihminen,
liaksi sinun käsiisi. joulukuun illaksi minä sinut ylistän, siksi illaksi, jolloin
rattaat irtoilevat maasta ja pilvet yllä alppien savuttavat kyrie eleison
juuri vailla pimeää

kauempaa. moottorit saapuvat, urahtavat kerran kissaa,
monta kertaa viikonlopussa kantavat isot kumitassut,
bensaleijonat, kerosiinileopardit,
hameita maanosien välillä
nousee kyydistä, hulmahtaa ketterästi, hymyilee kuin etäisyyden nähnyt

sen etäisyyden, jossa jäätä ei mainita ja korkeutta arkaillaan

tarmoa ei voi kyllin väheksyä, vauhtia ja tarmoa jotka lennättävät keihäät
yli maalin, yli suorakaiteen muotoisen pihan, taivaan kautta repimään

kauempaan.

kauempaa minä

kauempaa ei voi hakea kuin minä olen hakenut

kauempaa ei voi ilmastoja

kauempaa ei nyt voi hakea kuin että näin syntyy säkeittäin valhetta, ruumien pölyä akanoittain nailonnarua juopaa köyttä, sanottakoon magnetismia kauempaa. että paikkojen välille syntyy merireittejä syntyy ilmasiltoja joissa makaa sydänten piuhoja, että sille välille jäi virttynyttä napanuoraa