hämärämpää, aina
vain hämärämpää.
kala luuraa jossain autiossa
kvaariossa,
niputtaa vesikasvit
uppoutuu leviin magneetti hiekkaan
o
kesken päivän
vertigo, hattuaan keikautti, sanoi sata
porrasta alaspäin
sinä
juokset,
ja etsit jonkun joka kalan
pelastaa ja mistä minä tiesin, kala siellä:
miljoona- vai kultakala, tetra vai monni, lehtikala vai haukikala
evät kiilsivät hiljaa en
kä nähnyt
o
paljasta lasia vain
o
sata porrasta tulosuuntaan ja lasi
sulaa veteen ja sulaa
eikä keltaista
monnia ole, ei punaista tetraa
vihreää lehtika
minä avaan auringon
ja fotosynteesi