outopia

lutikat pettävät matkalla korsien ääristä juureviin maihin,
kääntyy heinä eikä sen päätä enää näy
se niittää mikä surisee yli korvien kyvyn
kuulla

tänä kesänä korsiin pannaan lisää vadelmia
edellisvuotiset ovat lujasti kuivuneet
kiinni oljessa kuin muumiot liinoissa putoamassa
siemeniksi autioihin maihin

siellä delta.

hiljempaa kuuluu lehmä, vasikka, vasikan sonta,
kiruaa kottarainen, sonnasta skarabeen surina on miltei syksy
eikä kesää voi enää perua, olki
lainehtii ja palaa illanlaskussa

ei-dylli-on.

pönkkäpukuiset neidot ehtivät vesille ja lankee sade
korsien muumiot valuvat ja irrottavat maahan punaisia, karmiini, caput mortuum
ja tapahtuu se mikä skarabeen siivissä
väri katoaa toiseen ja ilmaan, maahan
muoto pullistuu ja häviää
hyönteisten maahan