supastian

aamun jalka on kissa kävely vaimea huoneesta toiseen, tupsaus matolta seuraavalle; tulee vuorollaan. ruutuhyppyjä galapagossaarten ohi biskajanlahden tyyneen suureen mereen jossa suolaantuu aamun raja, päivän kalpeus viriää. kotimme on suuri ja kaipauksemme aina tykö.

välissä kaartuu levy. tusahtaa kuin pehmeä aamukissapeto siellä viileys missä täky. älä puhu minulle enää minä rakastan luolastoani kuinka se riippuu pimeässä aamuvaon varassa kuinka sen lanka valaisee aurinkoa