valo laskeutuu. mikä merkitsee lämpöä, katoaa. mikä hikeä, kuivuu sisäänpäin. suolaantuu kuin kurtistuva tomaatti, siemenet tahrivat pintaa kiinteinä. mikä pyöreää oli, painuu kasaan, käy, humaltuu makeudestaan. viinirypäle, aprikoosi. pehmeä muuttuu nahkeasti ja maku kasaantuu.

valo elää lohkareissa. minkä teet, syöt valoa, purkitat, pussitat valoa, sanot sille sokeri, guarkumi. lasimaalaus arabikumilla, pyhä kohtaus aprikoosinkeltaa ja karpalonpunaista, rusinan seepiaa, viikunan sienaa, halo omenaa ja purkit ovat pyöreitä ja ne kruunataan metallilla.

suikaleiden maailma ei ole tyhjä. ne tulevat kuin makeat ilmapallot ja polttavat puhki silmät, taipuisa lasi. valossa kuultaa kaikki, ohenevat muodot. kädet ja veitset ja kemia ovat armeliaita, terä kuin sulka enkelin luovuttama. silmä on armelias ja lämmittää hedelmän lihaa kunnes ulos kuultaa väri, linnun silmästä keltainen, maasta ruskea. umbrasta olet sinä tullut.