keskiviikko 24. syyskuuta 2008

se laul aa. laulakoon vielä. helvetti, laulakoon!
mutta laul aa. vielä,
miksipä ei. jostain vaiti, jostain kulmasta (tuosta väliltä teon ja epämääräisyyden)
sen täytyy! täytyy sen, helvetin paskanokka, lau lakoon.
minä kemianteollisuutta laulan, laulan mahtavaa konetta siinnossa sinisen taivaan, laulan oksaa joka lehteä pitelee vielä, laulan maitorekkaa joka kylkeä kääntää, yläkerran likaista ikkunaa laulan, laulan kuin eilistä päivää laulaisin, kosmosta, konetta, genomia
la ula a saan. lapsella vain voi silmät. laulakoon vielä, helvetti soikoon,
pakotetaan ja metalli tulee muodoksi, kuiva ääni lauluksi (kulmasta väliltä teonsanan ja apean toiminnan)
sanottakoon että laulaa se helvettikin

Ei kommentteja: