sunnuntai 29. maaliskuuta 2009

keittiö

hei, näytät ihmiseltä jolla on paljon, tykkäät olla nuotiolla, olla paljon vastatuuleen, savun alla. näytät ihmiseltä, jolla ei ole yhtään ystävää, näytät ystävältä ilman ihmistä, näytät kommentilta, joka tulee puskasta, näytät akronyymilta, joka on liian ylpeä poimiakseen pudonneet magneetit jääkaapin edestä. näytät siltä että hajoot ihan just, näytät kauhaltasi ja keitoltasi, näytät kovettuneelta rasvalta, joka sulaa kiehuvaan veteen piinkovasti. näytät veltolta, näytät kuin olisit näyttänyt jo vuosia. anteeksimutta tämä on jonkun sinulle sanottava, ja minä sanon koska kukaan muu ei sinulle tätä sanoisi. tutkistele, ota väärtti ja ruuna ja laava, lasikoja ei juamla äläte.

- -
runotorstaihin.

6 kommenttia:

helanes kirjoitti...

Ei elätä ei.

Lachesis kirjoitti...

Ihastuttava, assosiatiivinen, salaviisas.

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Hieno!
Tykkään olla nuotiolla, olla paljon vastatuuleen ja laiskan toimettomuuteni ylläpitää elämä.

John kirjoitti...

Nuotion äärellä, avaruutta ja ajattomuutta runossasi koin. Mukavaa.

Kristian kirjoitti...

Hienosti logiikassaan/huomioissaan etenevä runo ja rytmissä on imua. Tuohon muodissa olevaan sanojen vääntelyyn laittaisin kysymysmerkin, ansaitsisi paremman lopun.

Pidän myös kovasti runoistasi Oikeita oireita ja Valo laskeutuu, hyvässä liikkeessä nopeasti assosioivia.

Vera Mumia kirjoitti...

Kiitos kommenteista.

Hoh, en tainnut tietää että sanojen vääntely on muotia. Ehkä se liittyy käsitykseen sanojen sopimuksenvaraisuudesta. "Jumala ei laiskoja elätä" säilyy luettavana ja ymmärrettävänä, koska se on niin tuttu. Mietin kysymysmerkkiä, mutta en itse pitäisi sitä hyvänä. Se, että Jumala ei elätä laiskoja, olkoon toteamus - sellaisen totuuden tarjoaja ei koskaan kyseenalaista sanojaan. Lukija kysyköön tykönään, jos on kysyäkseen.