opin punaiselta pullolta, että pohjalle ei jätetä pisaraakaan jos aikoo vielä sukeltaa; vihreään en koske muutoin kuin lasin kautta, sormista tuhruisena - kirkkaan pullon läpi kuultaa avaruus, ylinen ja alinen, pysty heinä pohjan ja kaulan välillä. keltaiselta pullolta opin, että se mikä sen sisässä on ei olekaan valoa vaan iloista pigmenttiä, jolla voi hetkeksi maalata sisuksensa kuin luolan seinämät rikillä. ja se käryää, magnesiumnauha suolahapossa: oranssin pullon nesteellä voi viruttaa varpaiden kynsivallit, kävellä siniseen ja katsoa kaarta, kaltevaa kattoa sisältäpäin, opin siniseltä pullolta olla henki
-----
-----
runotorstai: "Aika monet asiat, joita pidämme tosina, eivät olekaan totta, ja toisista taas, jotka ovat totta, et välitä hittojakaan. Sinun on tehtävä omat arviosi. Elämä on täynnä tällaisia pieniä, pullotettuja oppitunteja." Richard Fordin romaanista Itsenäisyyspäivä (Tammi 1996, suom. Sirkka Alanko)
8 kommenttia:
Vai henki ja minä kun luulin että jumalatar leijonanhahmossa!?
Mystinen runo joka katsottaa sanoja molemmin puolin.
Hengästyttävä, värikylläinen runo!
Pidin runostasi oikein paljon. Sinun pulloihisi mahtuu enemmän värejä kuin omaani :) ...ja minä jätin sen värin pois runostakin.
Väkevä, ulotteinen, haarautuva ja kemiallisesti reagoiva runo!
Hieno. Pidin tuosta paljon. Olenkohan oppinut elämään "vaikeiden" runojesi kanssa.
Mystinen, mieltä kiehtova tarina.
Entäpä musta pullo?
Oh-show-tah hoi-ne-ne, kiitos. meidän jumalatarten on opittava muuntautumaan moneksi.
Susupetal, Ilona Tammi, Pisara, erikeeper, kiitos.
helanes, ehkä musta pullo jää mainitsematta, koska se on kaamea. sinne ei näe sisään eikä sieltä näe ulos.
Koherentti runo, jossa jokaisella hermeettisellä pullolla on oma alkemistisen logiikan mukainen paikkansa.
Lähetä kommentti