torstai 11. joulukuuta 2008

kuule, sanoja. ei voi ei mitenkään voi olla väärässä yhtä aikaa, väärässä valuutassa ja vaihdossa, väärää rahaa väärässä kukkarossa. ei mitenkään voi olla sukka väärässä jalassa, ei jaksa edes olla sanoja väärässä sanassa.

tosi väärässä; tosi kuin meri sierra nevadan rannoilla ja piikkisimppu aleksanterinkadulla. sinä unohdut siihen mitä olit sanomassa ja seisot hiljaa sen ohi kuin aika seisoisi matkansa päähän eikä enää

muistaisi mitä olematta jäi




Runotorstain: "Toisinaan minä inhoan sanoja. Ne ovat valtavan henkisen jäävuoren huippuja ja nythän me kaikki jo tiedämme miten Titanicin kävi. Pikimusta kuilu avautuu sen välillä mitä on olemassa ja mitä sanat yrittävät kuvata. Kaikki ilmiöt yksinkertaistetaan, ne naulataan sanoilla kiinni ja niistä tulee mustavalkoisia, ehdottomia." Emma Juslin, Frida ja Frida (Teos 2008, alk. Frida och Frida, suomentaja Jaana Nikula).

5 kommenttia:

Leonoora kirjoitti...

Tuoreesti ja näpäkästipä sait aiheesta kirjoitetuksi hyvän runon!

Oh-show-tah hoi-ne-ne kirjoitti...

Oi Sinä Pakhet, jumalatar leijonanhahmossa!
Sanoja voi olla oikeassa ja kuulija väärässä.
Sanat ovat siis kahtaalla yht'aikaa. Riippuen
siitä katsooko niitä hyvin vanha kuulija, Mumia
vaiko aito sanoja, Vera.

Vera Mumia kirjoitti...

Leonoora, toisinaan sanat luontuvat :)

Oh-show-tah hoi-ne-ne, hyvin sanot - sanathan ovat välillämme.

Anonyymi kirjoitti...

Pidän runostasi, sen tuoreista ja haastavista kielikuvista: "...sanoja väärässä sanassa./ ...unohdut siihen mitä olit sanomassa ja
seisot hiljaa sen ohi..."

Anonyymi kirjoitti...

Ensimmäinen säkeistö hymyilytti sanaleikittelyillään. Toinen säkeistö on jotenkin pysähdyttävä juuri ekaa vasten. Pidin varsinkin tuosta toisesta säkeistöstä erittäin paljon.