torstai 11. maaliskuuta 2010

hyvinhän sinä olet säilynyt, eli virginia clemmin tuli

En mä koskaan susta luopua vois
Daaliat mökkimme pihaan hankithan,
Gladiolus alle akkunan,
Annathan sypressin, liekkipuun,
Raskaasta maailmasta irtileikatun,
Alhaisista puheista nostetun
Liekki rakkauden meitä siellä valaisee -
Liekki rakkauden heikot keuhkoni vahvistaa
Ah rauhan hetkiä talossamme -
Nähdä niitä muut eivät saa!
Poissa maailman vilskeestä
Olemme kaksin, omassa rauhassamme
Emmekä autuaampia olla vois
[1]




*


valvoo tulta pimeässä huoneessa, e a poen viikset sylissään, 12 kiloa musliinia, puuvillaa, hevosenjouhia e a poen viikset sisäreidellä tuhtia mustaa jouhta, hiiltä, rahisee kuin liekki oksankohdassa

haluatko ajatella hampaita haluatko ajatella hampaita e a poen viikset ylähuulessa haluatko ajatella ainoastaan terveitä hampaita, marmoria, jonka ympärillä vuoresta tulee suota, haluatko ajatella kevyitä hampaita viiksien lämpöä pakkasella e a poen viiksiä ylähuulessa

kun olet nukkuvinasi, hiillos pimeässä huoneessa, kissoja, leninkejä, korpinmustia hiusnaamioita, kun olet nukkuvinasi kolme kiloa untuvatäkkiä e a poen viikset korvanlehdellä e a poen korpinsiipiviiksiä hampaissa


------------------------
[1] vapaa käännös virginia clemm poen akrostikon-muotoisesta ystävänpäivärunosta miehelleen edgar allan poelle, 14.2.1846


runotorstain "tuli"

4 kommenttia:

Muhadzir kirjoitti...

Hyvä tuo suorasanainen ja -sukainen osuus. "Hiillos pimeässä huoneessa" herätti minussa jotain joka oli nukkunut pitkään.

EAP:n avioelämä on kyllä jäänyt minulle tuntemattomaksi. Ei olisi ensimmäisenä tullut siitä miehestä mieleen gladiolus akkunan alla.

Hirlii kirjoitti...

Hieno aloitus: "valvoo tulta pimeässä huoneessa".

Hyvin välittyy runon minä jolla on e a poe kaikkialla, huoneessaan.

Vera Mumia kirjoitti...

kiitos kommenteista! poe nai serkkunsa virginia clemmin kun tämä oli vasta 13, virginia kuoli jo 24-vuotiaana. hän saattoi kylläkin pitää miestään kukkasten istuttajana. poe kirjoitti myöhemmin useita nuoren kauniin naisen kuolemaa käsitteleviä novelleja, esim. berenicen, jonka hammasteemaa tässä hyödynsin.

Ilona Tammi kirjoitti...

mielenkiintoinen runo, laittoi puistattamaan kun luki ääneen