Valloittajat

I Päiväkävely Zatterella






Hän ratsastaa kaupunkiin, hänen hevosensa harjakset vyöryvät auringossa, selässä on pyörteittäin tuulta ja pilviä, hän
ylittää sillan; nelikko ravaa yli portaiden,
kärryjen kolke käy kujia, raskaat akselit, pyörien metallivahvikkeet

he murtavat marmoria Scalzin rappujen reunoista kuin matkalaukkujen armeijat,
hän poimii tyttösiä laiturilta, hänen lippunsa on punainen ja keltainen,
veren ja auringon, hän keihästää Rialton silkit, laskee maahan veren ja pilviin auringon

hän ratsastaa katujen, kanavien kautta
hänen äänensä kaikuvat rappukäytävissä, merten maiden yli, Konstantinopoliin, Veronaan

tiet ovat leveät ja suorat, kovat ja joustavat, hänen alimpien kerrostensa ruhtinattaret,

hänen joukkonsa seuraavat, hevoset pronssia, rautaa,
raviin jähmettynyt ahne nelikko
he muistavat veren ja auringon

*

II Sansovinon Apollo-patsas San Marcon kellotornin juurella*




Ovi meneville ja ovi tuleville. Ovi näkeville, ovi voittaville. Kaiken ylle näkee täältä, nousee peilien ylle,

vetävät vettä ylös pilviin, mutaa kalosseittain, tulevat kaupunkiin kuin kahluualtaaseen, metalliset merten linnut

Nahkaa, huokosia, hengitystä huurukkoa solukkoa. Ei se ole ollut lihaa kummempi, tai toria, ei siellä ole kuin vaihdettu: taivas palttinasta, kultainen kupoli pääsylipusta, Adrianmeren kirjasto askeleesta, pimeät palatsien meret lentomatkasta.

Reliefin selkäpuolta. Kynnellä raaputettavaa viherrystä pronssin pinnalla,
arpavoittoja, hiljenneitä kellotorneja

marmorin ja kullan bingolottoja, valloittajien ovenkahvoja, takorautaisia varjoja, laguunin suolasoiden öisiä ääniä,

Apollo siirtokuntien oraakkeli, auringon vaunu, keskitien vartija, kaskaiden laulaja,

likainen portsari, korkean juottolan sisäänheittäjä, narikkakuppi kourassa, nöyrien hintalappujen askartelija.

- - - - - -
*Jacopo Sansovinon Apollo (osana Markuksentorin kellotornin loggettaa, 1537-45) kuvassa vasemmalla alhaalla, klikkaamalla kuvaa näkee suuremman version.

runotorstain caj westerberg: "muistot kaikuvat loputtomina kuin / vastakkaiset peilit / eikä niitten kautta voi astua kuin toisiin /itsensä kuviin, // ulkona taivaanrannan tähti, kumipallo, ja koira", kirjasta uponnut venetsia (otava 1972); sama valokuvatorstaihin tällä kertaa.