Olennot ovat liikettä pimeässä. Lyhtykalojen palelu kivien universumissa, poissa maapallolta ja taivaspallolta, merenpallon kiintotähdistössä. Menora liikkuvine haaroineen ja käärmepää punaisine sensoreineen meidän arkkitehtuurimme syvänteissä. Kivi on meille samaa mutta pimeässäkin haavoilla rohtuvaa teräksellä silattavaa, kalat hiljaa ja uumenissa suu ikuisesti karjuen.

Olennot ovat liikettä pimeässä. Valo on valoisten seutujen asia. Valo on pelkkiä vuosia, valottomuus pitkää, pitkää aikaa. Valon myötä pääsee kylmyys sisään vuotaa korvaan valon kanssa ja pitää varpaillaan olentojen liikkeet pimeässä.

Olennot ovat liikettä pimeässä. Liikettä liikkeempää, tuhoutuvaa liikettä koska olentoihin ei nähdä ne ovat häiriötä pimeännäössä, laitteissa. Infravalonsäde. Lämmötön.


Olennot ovat liikettä pimeässä, pilkettä mutta niin syvässä että katedraalin juuret kaivautuvat vielä vuotta tuhannen, valovuotta, myriaadi matkaa sekunnissa katedraalin juuret. Ylittävät laivojen legioonat ylittävät maan virtaavan vyön ylittävät mahdottoman tuulten alta ja Weddellinmeri.

Olennot ovat liikettä pimeässä etelän talvessa lämmöttömässä. Verkolla ne vedetään valoon, filmirullasta pimiössä vedetään valoon pitkät kalat, ikuisen yön kalat.