- mutta se on toisella puolen (Pakhet III.5)

naukau.

kolisetvat ohuet sankartähdet.

paraatiadventin hiljaiset enkelit tulevat, kenkä kerrallaan

tuhkimoita taivaasta, mannaa

kissojen köyryt selät talvimerten päällä, naukau.

vaahtojen sarjat alla kotilot kovat

kilpi taivaisiin ja taivasten olennot liukastuvat sen päältä

ilmoituksineen syvien kissojen selkien välistä heikkojen kynsien alle

sargassomeritähdet kallitsevat hämärissä, liikaa

sataa maahan aina

- voimaton kynsi taipuu yli sargassomeren (Pakhet III.4)

siinä riittää sinä vähemmän sinä riittää enemmän kiittää kuin myrsky lainetta niittää, kynsi yksin.

ankeriaiden satamat. välkkyvät korentojen tontit. olet mangroven laita, fosforia kiiltävää. laitaan koneiden kylkiin laivojen pakenet taas, jumalatar,

unohdettu nimikin on vain nimi, nimi kartalla on magneettinen nimi, kolmio on jumalan toinen nimi, sellainen jota ei ole vielä muistettu, sargassomeri on nimi, nimi kovalla muovilla, kaartavaa palloa täysi, että vesi ei sittenkään kuuluisi sinne, kynnen taipuva pinta.

- tähtitarrojen jäljet taivaassa (Pakhet III.3)

katselen olentoa vieraasta kulmasta tarranjäljissä lepää pölyä, karvaa ja askeleita, katselen olentoa vieraasta kulmasta sen leukaperät unohtuvat perspektiiviharhaan, sulavaan louskutukseen joulukuun taivasta, mykkään pitkään pimeään,

jäljissä räntää ysipitkäinen häntä ja valittaa koko komeuttaan kuin eleegisesti riisuttu taivas valittaisi muusain jälkiä, kahvikuppien renkaita tarranjäljissä, kun maukuisi taivas olento vieraassa kulmassa:

klEIoo. meeelpoo__MENE.
erraatto, terpsis;
khoore.
kallio pee,
ura, NiIAa.
polyhhymmniaEUTERppe.
thallalallaleia.

lasi (runotorstai)

hiekka syttyy keuhkoissa. tultasyöksevän puhaltajan hengityksen
kuumat puristukset. huulilta nousee kiertyvä filigraani.
muotoutuu maitolasia pullo lämmintä maitoa huulilta. kirkas

huuto syttyy keuhkoissa. lasi viilenee auringossa.

- lumifontti (Pakhet III.2)

tuh kaa tai vas maan, sa tamaan lun taa. olet utua vehkanemin, tulet tän ne käydäksesi, kuningatar, pak suin haavehin loi toin askelin. nuhka tassu vartijas tie dät tyttö tähde käs ettei käy käydäkses halpa ha ka heinilles. autuat loit turvekelit tassut viistot . . .. .... .. ...... ., ,, ,

miä saon siulle aivan hyvä kynsines!

- laihan kissan rakenne (Pakhet III.1)

kissan optinen laatu, kuitu jumalasta. valokaapelikehrä, askel päin ja takaisin. nomadinen sisäeläjä, säie katseen harhassa, mene pois. tämä on oodi kissalle, jonka päkiä tipahtaa alas sohvalta ja jonka silmä nauhoittaa maailman kulmat ja valottomuuden.

Pakhet III

- laihan kissan rakenne

- lumifontti

- tähtitarrojen jäljet taivaassa

- voimaton kynsi taipuu yli sargassomeren

- mutta se on toisella puolen

Pakhet II

pakhet voi tänään laiskasti, se söi lyhtykaloilta lyhdyt ja lopetti keskustelun lyhyeen, painoi REC ja sanoi veralle: puhuisit sinä vuorostasi; vera puhui.

pakhet pitää veran nauhan tyynynsä alla. sen voi hakea ken uskaltaa. mutta koska vera saa puhua muuallakin, vera sanoo:

pelkää pakhetia. sen kuningasvesivartalo painuu ihollesi kuin rikkihappo. sen ph on syvästi hapan, aivan pahaa väriä. minä tein paperikokeita sen turkille, tassuille, keskelle päälakea. sen hampaat vaan ovat lempeät kuin huojuvat lapset, kaislakorit pitkän niilin reunoissa jotka täydeltään vinkuvat sijaisemoa

Pakhet I

Yksinkertaisesti: nimeni on Vera. Suunnittelen runoelmaa Pakhetista, koska en pidä kissoista.

Kirjoitin: Yksinkertaisesti: nimeni on Mumia. Suunnittelen runoelmaa Pakhetista, koska pitää sanoa se, mikä sanottavissa on, olkoonkin sitten olennoista, joista ei pidä.

Mitä minuun tulee, minulla ei ole tekemistä kissojen kanssa. Bastet raapii. Pakhet puree. Luolakissat viettävät alaspäin kalkkikivirinteitä. Norjalaiset metsäkissat katsovat kukkapenkkien uumenista, daalioiden alta. Navettakissat vilahtavat tunkion ja seinän välissä.

Yksinkertaisesti: olen Vera, enkä aio olla läsnä runoelmassani Pakhetista. Sinä et sano miaun siihen.

aforsimeja

. pitää olla peto luottaakseen kieleen .


. kiipeillä oblomovin parran juurissa .


. rantuinen naama on parempi kuin viisi uutta purkissa .


. sikisikö .


. olla tismalleen, sitä haluamme .

koivupuun

s u u n n i l l e e n
k a i k e s t a
v o i j u o p u a / l u o
p u a . p a i t s i p u k s i p u u s t a
e t e l ä n s e i n ä l l ä j o k a t a i p u u
p o h j o i s e e n
j a t u o m e n n e s s ä ä n m e n e e
k u i n o r a s t a v a
k e v ä t k u r i s t a v a
l a s t u j o n k a p o i k a s y d ä m e e n
p i i r s i p u u k o i n

ahhh, kaikk' nuo yssinäiset, kaikk' nuo uksinaiset : E.R. nokkii kirkkohääriisit. Pitää purkkinaamaa. Kenkä? [Yssinäiset, mistä.] Isä McK: kirjoittaa lukematonta saarnaa. Hittoilee sukkajaloin ei kenkään. Väliiks! uksinaiset: E.R. (elisabeth regina) kuoli nimi lapiossa. Kenkään tullut! Isä McK: likapyyhe kulkee haudalta. Kenkään pelastunut! Mihkä tää kuuluu: (Ahhh)

- me olemme lääkkeiden debatti. tajun polkimet tivolissa, vastakkainen tuntuma aikaan Isä McK-, tunnette, ponnettomalla tieteellä, tuntuu pidemmältä, E.R. aivan naamat ovipurkilla, tällaista lääkettä.

väliiks, kenkä, mistä mihkä. ahhh.


"Kunpa nykyaikainen tiede keksisi lääkkeen, joka saisi ajan tuntumaan paljon pidemmältä, niin kuin se tuntui lapsena. Mikä upea lääke. Vuosi tuntuisi vuodelta, eikä kymmeneltä minuutilta. Aikuisuus tuntuisi pitkältä ja täyteläiseltä, eikä joltakin holtittomalta tivoliajelulta. Kuka haluaisi tällaista lääkettä? Vanhemmat ihmiset varmaankin - sellaiset, joiden kuluvan ajan taju on polkaissut kaasupoljinta.
Ja pitäisi kai keksiä myös lääke, jolla on vastakkainen vaikutus. ---"



(Dennis Coupland: Eleanor Rigby. Kustannusosakeyhtiö Sammakko 2007, suom. Katja Rosvall; "Eleanor Rigby", The Beatles, suomeksi oikaissut Vera Mumia; "Ahhh", Vera M.)

sisältäni kortin löin. sisältäni portin pyörrin. sisältäni lortin köytin. sisältäni mortin nyörin. sisältäni holkin pöydin. sisältäni porton vyötin. sisältäni rontin möin. sisältäni tonnin syötin. sisältäni hunnin työnsin. sisältäni nortin täysin. sisältäni vartin nöyrin. sisältäni sorsin hyöyn. sisältäni porin myönsin. sisältäni optrin löysin.

ilma on täällä tänään siellä pimeällä pienellä lumi sanoo usko vaankeaan painu pohjaan kuin lumi joka koskettaa vettä ja katoaa täällä siellä ehkällä tiellä viellä sinnällä

aistit sanovat ettällä lumi tulee, sankka tulee sade ja sadalle kimolettrille vajaantuu katsoo mustaa maalta kadoksisillaan aivan miten on aihetta, vaan koska ylhäällä taivaissa on kyläm

maalämpö ihmisken kesten

ennen aamua pitää vielä
solinaa vesi pitää
hävittää minkä teki

teki kaupungin suolaa ja mantelia
koreita ristinpuita laivoista
uponneista,

teki maanosan, talvikynteliä
sai sinut onohtamaan
milloin

tulee vuoro vesen, hettää
pellot suoksi

asetelma

kaikki mitä on jäljellä, kookoksensiru keskellä lasien merta. pohjalla mehua,
mandariininkuoritarra pöytäliinalla,

ikuisiksi umpeutunut pistaasi näyttämättä vihreää

tasainen valo, koska kukaan ei syönyt melonia

mainoskynä lepää lomakkeella, edennyt kohtaan 3 (varallisuus, pääomatulot), piirtänyt lyhyen viivan kuin miinuksen

maasta taivaaseen idän ja lännen välillä asettuvat tummat puut, vaaleat talot ja kammottavat öiset valot jotka tänään palavat jo täyttä päivää; sanottiin kaupungin tulevan

se tuli kuin valo, sen sanottiin hohtavan ja se hohti kuin valo

se antoi harmaata himmeään pöytäliinaan, sammutti eilisen kynttilän
kaupungissa lukitsee oven perässään

kantapäästä se alkaa kantaa, nilkoitta kulkea.

suoranaisesti en tiedä vielä onko se hereillä, jos se lohkeaa

eilen näin sen kolttosissa, pään täydeltä löi

ritareita, liitti kallioimarteen kasvioon, teippi loppui

ja se pyysi uutta liimanauhaa kuin voiveistä taivaasta

ja sille putosi sädekehä, putosi pieni sen barbien pään kokoinen

ja totesi: tätäkin pyhempi minä olen

on astuttava tie ensimmäinen kohti viittoja joita ei ole

kannoilla istua, lohkoa, lihoa, tulla aina vaan olemmaksi