kaikki mitä on jäljellä, kookoksensiru keskellä lasien merta. pohjalla mehua,
mandariininkuoritarra pöytäliinalla,
ikuisiksi umpeutunut pistaasi näyttämättä vihreää
tasainen valo, koska kukaan ei syönyt melonia
mainoskynä lepää lomakkeella, edennyt kohtaan 3 (varallisuus, pääomatulot), piirtänyt lyhyen viivan kuin miinuksen
maasta taivaaseen idän ja lännen välillä asettuvat tummat puut, vaaleat talot ja kammottavat öiset valot jotka tänään palavat jo täyttä päivää; sanottiin kaupungin tulevan
se tuli kuin valo, sen sanottiin hohtavan ja se hohti kuin valo
se antoi harmaata himmeään pöytäliinaan, sammutti eilisen kynttilän
kaupungissa lukitsee oven perässään
perjantai 14. marraskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
3 kommenttia:
Vähän vaikea runo minun makuuni mutta oikein hyvin kirjoitettu!!
Totuuden asetelma
Onhan tässäkin asetelmaa aika paljonkin loppujen lopuksi!
Arkeakin...
Lähetä kommentti