.kiltti.
mikä säikky, särkisilmä muikkupuoli, takki kuin ruisjauhoa paahtunutta. menee kahtia.
(universumin kaasut. kalojen kyljet. turmele kylmä hopea, iljettävä vedenalinen elämä)
nukahtaa eikä voi unta nähdä koska ruokojen juurakoissa musta muta kihii elikoita, salaperäisiä sanattomia: ei kiitos, ei anteeksi, ei olehyvä niitä lohduta eikä niittaa. ne rakastavat korvaa, korvalehteä ja käytävää ja veden alla korvaan syntyy sanoja, jotka pitäisi jättää sinne.
(mikä altista on, taivutettakoon, mikä suostuvaista on, raaputettakoon. helvetti on kovettuman silmässä)
koru säikyn solisluulla, kylmyys alkusumusta löydetty, kylmyys käsissä ja kynsien alla mustaa. pese. ne. nyt. palellutit. ihan. kuin. pojat.
(itki se, mutta niinhän tekevät ne, jotka eivät parastaan ymmärrä)
sen pelko tekee teille, käsky, komento, luja raja, väärä turva, kuvitelma, latteus, mikä mudasta mutaa tekee. toivotan raivoa, kirkasta kylmää hapanta.
.
runotorstain "kiltti".
mikä säikky, särkisilmä muikkupuoli, takki kuin ruisjauhoa paahtunutta. menee kahtia.
(universumin kaasut. kalojen kyljet. turmele kylmä hopea, iljettävä vedenalinen elämä)
nukahtaa eikä voi unta nähdä koska ruokojen juurakoissa musta muta kihii elikoita, salaperäisiä sanattomia: ei kiitos, ei anteeksi, ei olehyvä niitä lohduta eikä niittaa. ne rakastavat korvaa, korvalehteä ja käytävää ja veden alla korvaan syntyy sanoja, jotka pitäisi jättää sinne.
(mikä altista on, taivutettakoon, mikä suostuvaista on, raaputettakoon. helvetti on kovettuman silmässä)
koru säikyn solisluulla, kylmyys alkusumusta löydetty, kylmyys käsissä ja kynsien alla mustaa. pese. ne. nyt. palellutit. ihan. kuin. pojat.
(itki se, mutta niinhän tekevät ne, jotka eivät parastaan ymmärrä)
sen pelko tekee teille, käsky, komento, luja raja, väärä turva, kuvitelma, latteus, mikä mudasta mutaa tekee. toivotan raivoa, kirkasta kylmää hapanta.
.
runotorstain "kiltti".
4 kommenttia:
Uskomatonta! Tyylisi muistuttaa todella paljon erään kirjekaverini kirjoituksia. Tuli huikean kotoinen olo, ja huikea on runokin. Alku imaisee mukaansa ja lopussa lukija putkahtaa ulos pureskeltuna!
kiitoksia, kaunis kommentti. koen kirjoittaneeni itselleni hieman poikkeuksellisesti, mutta ehkä ei kuitenkaan kovin. siksi on jännä saada tyylikommentti juuri tästä runosta, joka kyllä sisältää maneerejani, kuten, pilkuilla, erotettu, luettelo.
Tehokkaita maneereja kuitenkin, pilkut ja muut. Jatkan siis omasta kommentistasi.
Aika haasteen pistit. Luin monta kertaa, koska runosi kiinnostaa kovin, haastaa kuten hyvän runon tuleekin.
En halua, että korvaani kuiskitaan mitään mutaista tai negatiivista, pidän puoleni, joskus on pidettävä puoliaan kiltteydenkin puolesta. (Nyt tarkoitan itsenäni ja kommenttiani.) Sillä haluan olla tälle runolle kiltti, koska pidän sen pohjamutia pitkin ryömivästä symboliikasta. Ja haasteista. Tämä on pakko tulla lukemaan uudelleen.
Runoasi on vaikea kommentoida. Sitä on melkein hengästyttävää lukea, se on vahva, mutta samalla se luiskahtaa käsistä mudan lailla. Mutta hyvä se on, niin kuin aiemmatkin runosi, omaääninen.
Lähetä kommentti