enää tarvitsi katsoa sadoin kasvoin veteenpäin
mutta hyvä yleisö, hänen seinänsä ja hiljaa ailuvat vetensä,
hänen kalansa ja vesikasviensa ryppäät
valuivat sinä päivänä ulos sarvestaan kotilon kidasta
tipahtelivat hedelmät
sadoin kasvoin turkoosiin veteen, silmittömänä
pitsiverkkokalvona, jumalattoman roosana laskevan auringon
päänä. kirjeet auki taivaaseen.