kantapäästä se alkaa kantaa, nilkoitta kulkea.

suoranaisesti en tiedä vielä onko se hereillä, jos se lohkeaa

eilen näin sen kolttosissa, pään täydeltä löi

ritareita, liitti kallioimarteen kasvioon, teippi loppui

ja se pyysi uutta liimanauhaa kuin voiveistä taivaasta

ja sille putosi sädekehä, putosi pieni sen barbien pään kokoinen

ja totesi: tätäkin pyhempi minä olen

on astuttava tie ensimmäinen kohti viittoja joita ei ole

kannoilla istua, lohkoa, lihoa, tulla aina vaan olemmaksi