Ystävä, lähentymisiä. Kylmä
on sumu ja ääretön tietää
aaveiden vaivat matkalla täältä
ei ole ilmansuuntia maailma pyöreäksi laukeaa.
Harmaat pyöreät ystävän kasvot,
kalpeat tomuiset kuten kaukaa vain ollaan,
matkalta vasta.
Sata pyörettä kylmää, relettä jäistä, suksea katkennutta
kun maailmat kupertuvat kovertuvat taivaat ja peilien pinnoilla
väikkyy veet, omakuvat vääristyneet,
kaulukset laidoilla posket keskempänä ja karmiinilla huulet valellut,
ystävä lähentymisiä
rypyä kättä kylmettyneet.
on sumu ja ääretön tietää
aaveiden vaivat matkalla täältä
ei ole ilmansuuntia maailma pyöreäksi laukeaa.
Harmaat pyöreät ystävän kasvot,
kalpeat tomuiset kuten kaukaa vain ollaan,
matkalta vasta.
Sata pyörettä kylmää, relettä jäistä, suksea katkennutta
kun maailmat kupertuvat kovertuvat taivaat ja peilien pinnoilla
väikkyy veet, omakuvat vääristyneet,
kaulukset laidoilla posket keskempänä ja karmiinilla huulet valellut,
ystävä lähentymisiä
rypyä kättä kylmettyneet.
2 kommenttia:
Omaperäinen ja hyvä.
Näemme kaiken aina omalla tavallamme. Tässä runossa näkymättömät ja näkyvät näkevät, mutta kaikki vääristyy ja peilautuu kuin peilisalissa.
"Sata pyörettä kylmää, vettä jäistä,/ suksea katkennutta" Tämä on hieno ilmaus siitä, kuinka kaukaa on tultu.
Mielenkiintoinen ja hieno runo.
Lähetä kommentti