mykkä myrsky sanoo adrianmerelle: hiljene;
loistaa läpi dolomiittien ja meistä
katsottuna on vuorilla, vain vuorilla,
mykkä. kassandran tukevat askelet, silmittömät, tulevan lähteeksi
:
valo on repivä hiljaisuuden
vuoret päästävät vyörynsä ylle kaupunkien,
lentokoneet halkovat pyhää pimeyttä jumalten silmissä, apollonin kirkkaissa otteissa kovissa
eikä hiljaisuus pala, tuoksu, lentonne äänettömyyttä elosalamien
kassandra, tulevat vuoret putoavat taivaalta,
repeilevät messukasukat valo aukkoa täysi
siunattu olet sinä, jonka kohdun jylisevä hedelmä painaa pilviä alas
painuu alle veden aias alle veren agamemnon
siunattu olet mykän myrskyn askel adrianmeren yllä, sinun hedelmäsi on painava
lauantai 6. syyskuuta 2008
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
4 kommenttia:
Tämä hurjakuvainen runo, jossa on raskas ja intensiivinen poljento. Hieno!
Elosalamat todella äänettömiä, mykkiä.
minusta kaikista myrskyistä pelottavin on hiljainen myrsky kilometrien päässä, kuin näkisi hiljaisuuden. se on uhkaava vaikka myrsky ei tulisikaan elosalamoiden katsojaa kohti.
Tämäpä mielenkiintoinen yllätys. Yllätys siksi, että on mielenkiintoisempi, vahvempi, monitahoisempi kuin yleensä tulee vastaan.
Tämä mykkä myrsky hiljensi minut tutkimaan ja lukemaan tätä toisenkin kerran. Hieno!
Lähetä kommentti